Suomi on eri tutkimusten mukaan maailman vakain, vapain ja turvallisin valtio. Meillä on paras hallinto, eniten henkilökohtaista vapautta ja valinnan vapautta, vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta ja riippumattomin oikeuslaitos. Suomen poliisi ja sisäinen turvallisuus ovat kokonaisuutena maailman toiseksi parhaat.
Poliisin tietoon tulleet rikokset ovat laskeneet useita vuosia peräkkäin. Kyseessä on laajempi länsimainen ilmiö. Katuturvallisuus on parempi kuin koskaan tällä vuosituhannella ja poliisin toimintavalmiusajat ovat säilyneet keskimäärin tyydyttävinä. Erot eri puolilla maata ovat kuitenkin huomattavia.
Suomi on siis edelleen turvallinen maa asua, elää ja yrittää. Sisäisen turvallisuuden strategia maalaa kuitenkin kuvan, jossa tilanne saattaa hyvinkin muuttua. Arvot sirpaloituvat ja yhteiskunta moniarvoistuu. Sukupolvien väliset erot elämäntavoissa kasvavat.
Arjen toistuvat turvallisuusongelmat kasautuvat kapealle joukolle. Suurin uhkamme onkin eriarvoistuminen ja syrjäytyminen. Esimerkiksi alle viisi prosenttia väestöstä tekee yli puolet kaikista rikoksista ja 10 prosenttia kokee yli kaksi kolmasosaa kaikesta väkivallasta. Rikosten uhrit ja tekijät ovat usein samoja. Roolit toistuvat pitkin elämän eri tilanteita ja vaiheita.
Toimintaympäristössä suurin muutos sitten sotien
Turvallisuusympäristömme on muuttunut radikaalimmin kuin koskaan sitten sotien. Se on monimutkaisempi ja muutokset voivat olla erittäin nopeita. Täsmällisten ennusteiden laatiminen edes verrattain lyhyellä aikavälillä on vaikeaa.
Epävarmuutta ovat tuoneet niin Itämeren jännittynyt tilanne, kansainvälinen voimapolitiikka, maahanmuutto kuin eurooppalainen uusimuotoinen terrorismi.
Viimeisin on edellyttänyt Euroopassa turvallisuusviranomaisilta vastatoimia, joita voidaan pitää luonteeltaan sotilaallisina. Pariisissa terrorismista epäiltyjen kiinniotossa ammuttiin arviolta 5000 laukausta. Se on todennäköisesti enemmän kuin mitä suomalainen poliisi on ampunut tehtävillä koko itsenäisyyden aikana.
Hybridiuhille on leimallista epäsymmetriset ja tarkoitusperältään tietoisesti peitellyt toimet, jotka saatetaan kohdentaa alueille, joissa ei ole aivan selvää kenelle vastatoimet kuuluvat. Kyberissä puolestaan rikokset, rikolliset ja rikoshyöty liikkuvat valonnopeudella yli valtiorajojen.
Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välinen raja hämärtyy. Viranomaisten välisen yhteistyön merkitys korostuu. Tarvitaan uudenlaista osaamista, tiedonvaihtoa ja yhteistä tilannekuvaa.
Suorituskyky perustuu pitkälti henkilöstömäärään
Samaan aikaan Suomen talouden tila haastaa julkishallinnon ja palveluita pitää virtaviivaistaa. Poliisin määrä on laskenut tällä vuosikymmenellä 8000:sta 7150:een.
Toisaalta lainsäädäntö on jossain määrin lisännyt tehtäväsidonnaisuuksia myös perinteisillä poliisitehtävillä. Esimerkkinä voin mainita kahden varkaudesta epäillyn henkilön kiinnioton. Kenttäpartio teki tapahtumasta yhdeksän eri asiakirjaa. Aikaa kului 2 tuntia. Lisäksi 1,5 tuntia kului kiinniotettujen kuljetuksiin.
Uudet ilmiöt ja uusi lainsäädäntö yhdistettynä vähempään väkeen ovat johtaneet siihen, että lähes kaikkea poliisitoimintaa on jouduttu sopeuttamaan ja asettamaan tärkeysjärjestykseen. Vaikuttavuutta on viritetty myös digitalisaation avulla ja hallintorakennetta keventämällä. Venymisen lakipiste on saavutettu, ja toisaalta tulevaisuuden kehittämishankkeita on jouduttu karsimaan kovalla kädellä.
Keskeisin palvelukykyyn vaikuttava tekijä on henkilöstömäärä, oli kyse sitten toimintavalmiusajasta tai rikosten selvittämisestä. Tekeviä käsiä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Olemme olleet useamman kerran tilanteessa, jossa voimavarat on viritetty äärimmilleen, eikä särkymisvaraa ole enää ollut.
Poliisin kannalta on erityisen tärkeää, että kansalaisten odotukset vastaavat todellisuutta. Jos poliisin kykyyn ei luoteta, niin oikeus otetaan helposti omiin käsiin. Jos siihen taas turvataan liikaa, saatetaan laiminlyödä omat ennalta ehkäisevät toimet, kuten esimerkiksi omaisuuden suojaus tai epäilyttävistä havainnoista ilmoittaminen.
Tehoa toimivaltuuksilla, voimaa uusilla varusteilla
Meidän virassa olevien velvollisuutena on pitää huoli siitä, että olemme varautuneet kaikkeen mahdolliseen – ja jopa mahdottomaan. Yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden tunteen perustana ovat olosuhteita vastaava suorituskyky, valmius ja lainsäädäntö. Vain siten kykenemme myös jatkossa turvaamaan kaikkia, kaikkina aikoina.
Valmiutta vaativien erityistilanteiden hoitamiseen on kehitetty systemaattisesti vuosien ajan, erityisesti terrorismintorjuntaan osoitetulla lisärahoituksella. Hankimme parempaa omasuojaa ja uusia voimankäyttövälineitä.
Uusi tilanne edellyttää myös uusia toimivaltuuksia, oli kyse sitten tiedustelulaeista tai poliisin henkilötietolaista. Lainsäädäntö rajoittaa merkittävästi viranomaisella jo nyt olevan tiedon käsittelyä ja yhdistämistä. Esimerkiksi ulkomaalaislain perusteella otettuja sormenjälkiä ei voida käyttää vakavien rikosten torjunnassa, puhumattakaan passien sormenjäljistä tai biometriatiedoista.
Poliisin on edelleen vaikea saada joissain tapauksissa tietoa sosiaali- ja terveysviranomaisilta. Tiedonvaihtoa hankaloittavat kulttuuriset tai lainsäädännölliset esteet tulee purkaa.
Normaaliolojen äärimmäisiä tilanteita varten olemme esittäneet reservipoliisin perustamista. Sen käyttöönotosta päättäisi aina valtioneuvosto.
Järjestelmä edellyttäisi erillistä rahoitusta sekä mahdollisuutta aseistaa tietyissä tehtävissä toimivia reservipoliiseja, sekä harjoittaa heitä poliisin omin toimin.
Lopuksi on muistettava, että yleinen järjestys ja turvallisuus ovat järjestäytyneen ja demokraattisen yhteiskunnan peruspilareita. Sen turvaaminen edellyttää yhteisiä ponnisteluja kokonaisturvallisuuden kaikilta toimijoilta. Poliisin rooli on olla sisäisen turvallisuuden luotettava ammattilainen ja siten kaikkien aikojen turvaaja.
Seppo Kolehmainen
poliisiylijohtaja
