Turvallinen Suomi 2018 – Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta

Turvallinen Suomi 2018 – Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta -teos jakaa ajankohtaista tietoa suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin tuottamisesta ja turvaamisesta.

Maanpuolustuskorkeakoulun ja Turvallisuuskomitean yhteisteos kuvaa yhdeksän artikkelin kautta yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen varautumista. Alun johdannossa Turvallisuuskomitean yleissihteeri Jari Kielenniva avaa kokonaisturvallisuuden käsitettä ja sisältöä yleisellä tasolla. Tätä seuraa sotilasprofessori Mika Hyytiäisen analyysi kokonaisuhkakuvasta hybridivaikuttamisen näkökulmasta. Yksikön päällikkö Heikki Hovi käsittelee johtamista ensimmäisessä elintärkeää toimintoa käsittelevässä luvussa, jota seuraa suurlähettiläs Aapo Pölhön artikkeli kansainvälisestä ja EU-toiminnasta. Viidennessä luvussa dosentti Jyri Raitasalo kirjoittaa puolustuskyvystä ja kuudennessa poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg sisäisestä turvallisuudesta. Tätä seuraa johtaja Christian Fjäderin artikkeli taloudesta, infrastruktuurista ja huoltovarmuudesta ja hänen jälkeensä pääjohtaja Juhani Eskolan artikkeli väestön toimintakyvystä ja palveluista. Kirjan yhdeksäs ja viimeinen luku on viestintäjohtaja Jouni Mölsän henkistä kriisinkestävyyttä käsittelevä artikkeli.

Lataa Turvallinen Suomi -julkaisu tästä (PDF):

Turvallinen Suomi 2018

Kokonaisturvallinen Suomi 100 vuotta

Suomalaisten turvallisuustoimijoiden yhteistyö juontaa juurensa jo autonomian ajoilta, jolloin viranomaiset ryhtyivät monilla aloilla toimimaan yhdessä. Tuolloinkin kannustimena ja toisaalta haasteena oli valtakunnan kohtalaisen suuri laajuus suhteessa väestöntiheyteen, mikä johti yhteistyöhakuisuuteen, jopa palveluiden hankkimiseen nykyisen private–public-periaatteen mukaisesti yksityisiltä toimijoilta. Tavatonta ei siis ollut, että esimerkiksi vankeinkuljetuksessa käytettiin virkamiesten apuna siviilejä, vahvoja työmiehiä. Tarvittaessa venytettiin lakia, kun niitä ei tämän päivän tahtiin vielä ehditty laatia.

Yksityisen järjestysvallan joustavasta käytöstä eräs kirjallisuudesta ja elokuvasta tuttu tarina on Lapista 1920-luvun taitteesta. Lapin rajavartioston komentaja Kurt Martti Wallenius antoi poromies Moskulle Mauser-pistoolin ja patruunoita, jotta tämä katsoisi kairassa liikkuessaan porovarkaiden perään. Käytännöllisyys, kekseliäisyys ja ennen kaikkea yhteistyön myötä rakentunut luottamus on mahdollistanut suomalaisen yhteistyömallin kehittymisen satavuotiaassa Suomessa.

Kokonaisturvallisuus suomalaisena varautumisen kansallisena konseptina on elänyt oman, lähes satavuotisen kasvutarinansa. Tänään kaikki varautumisen sektorit kattavalla kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallilla turvataan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Yhteistoimintamallin juuret juontuvat itsenäisyyden ajan ensimmäisiin vuosikymmeniin, jolloin tavoitteena oli tehdä nuoresta valtiosta itsemääräämisoikeuden tunnusmerkit täyttävä kansainvälinen toimija. Tarvittiin omavaraisuutta ja kansallista suorituskykyä puolustuksessa, järjestyksenpidossa, teollisuudessa, elintarviketuotannossa, finanssialalla jne. Eri sektoreiden kyvykkyyksien rakentamista ennen talvisotaa voidaan pitää varautumisen näkökulmasta jokseenkin epätahtisena, vaikka ensimmäisiä yhteistoimintaelimiä alettiinkin perustaa jo 1920-luvulla.

PUOLUSTUSNEUVOSTO PERUSTAN RAKENTAJAKSI

Turvallisuuskomitean ensimmäinen edeltäjä, puolustusneuvosto, perustettiin asetuksella keväällä 1924. Se toimi tasavallan presidentin neuvoa-antavana elimenä, antaen lausuntoja tämän niitä pyytäessä. Lausunnot koskivat voittopuolisesti vain maanpuolustuksen asioita, sivuten myös jonkin verran maan varautumista sotaa varten. Kokoonpano oli myös sotilaspainotteinen: puheenjohtajuudesta vastasi tasavallan presidentti, puolustusministeri tai sotaväen päällikkö. Valtioneuvoston jäseniä saattoi osallistua kokouksiin, mikäli asia ei ollut puhtaasti sotilaallinen. Taloudellisen varautumisen näkökulma jäi kuitenkin suppeaksi, jonka vuoksi perustettiin myös sotatalouskomitea vuonna 1924. Sen ehdotuksesta 1929 asetettiin taloudellinen puolustusneuvosto hoitamaan taloudellisen maanpuolustuksen kysymyksiä.

Puolustusneuvoston ensimmäinen tunnetumpi ajanjakso alkoi 1931, kun presidentti Svinhufvud uudisti puolustusneuvoston roolin ja nimesi ratsuväenkenraali Mannerheimin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Samalla Mannerheimistä tuli sodan syttyessä puolustusvoimien ylipäällikkö. Puolustusneuvosto kytkeytyi ulko- ja erityisesti puolustuspolitiikkaan kansainvälisen sotilasyhteistyön osalta. Lisäksi se toimi yhteistyöelimenä puolustuslaitoksen ja valtioneuvoston kesken. Puolustusneuvoston viimeisin merkittävä toimi ennen talvisotaa oli Neuvostoliiton aluevaatimuksia koskeva käsittely syksyllä 1939. Talvisodan aikana puolustusneuvosto kokoontui vain yhden kerran ja jatkosodan aikana muutamia kertoja.

TOTAALISEN MAANPUOLUSTUKSEN JA KOKONAISMAANPUOLUSTUKSEN 50-VUOTINEN TAIVAL

Sotien jälkeen alettiin puuhata puolustusneuvoston ja taloudellisen puolustusneuvoston toimintojen yhdistämistä sotakokemuksien pohjalta. Sodan aikana lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot olivat olleet ylipäällikön ja päämajan johdossa. Tänään arkipäiväisenä ilmiönä ymmärretty ”järjestelmien keskinäisriippuvuus” ajoi kohti kokonaismaanpuolustuksen ajattelumallia. Puolustusrevision maanpuolustuksen ja puolustusvoimien järjestelyjä koskeva ehdotus valmistui 10.3.1949. Vuonna 1950 valmistunut asetusluonnos sai hyväksynnän ankaran hionnan jälkeen vasta 1957. Seuraavana vuonna annettiin asetus puolustusneuvoston sihteeristöstä ja toiminta alkoi säännönmukaistua.

Uuden asetuksen mukainen puolustusneuvosto oli yhteiskunnan varautumisen näkökulmasta jo selkeästi edeltäjäänsä laajempi toimielin. Puolustusneuvoston tehtäväksi vuoden 1957 asetuksessa määriteltiin ”toimia ylimpänä neuvoa- antavana ja suunnittelevana elimenä sekä tasavallan presidentin neuvottelukuntana valtakunnan puolustusta koskevissa asioissa”. Jäseniäolivat pääministeri, puolustusministeri, ulkoasiainministeri, sisäasiainministeri, valtiovarainministeri sekä kauppa- ja teollisuusministeri ja ne muut ministerit, jotka tasavallan presidentti on kutsunut sen jäseniksi, ynnä puolustusvoimain komentaja ja yleisesikunnan päällikkö . Lisäksi tasavallan presidentti saattoi valtioneuvoston esityksestä kutsua puolustusneuvoston jäseniksi muitakin henkilöitä enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Puolustusneuvoston toinen merkittävä toimintajakso mahdollisti neuvoston vaikutusvaltaisen kokoonpanon myötä paitsi maanpuolustuksen kehittämisen myös koko yhteiskunnan laajuisen varautumisen kehittämisen. Yleistä varautumista tukevat lait, kuten vuonna 1958 säädetty väestönsuojelulaki, laki valtion varmuusvarastoista sekä vuonna 1970 säädetty laki väestön toimeentulon ja talouselämän turvaamisesta poikkeusoloissa ovat osoituksia varautumisen monipuolisesta käsittelystä. Vaikka sota poikkeusolona nähtiin suurimpana ja todennäköisimpänä uhkana, oli edellä mainittuihin lakeihin kirjattu myös muut uhat.

Laajan turvallisuuden oppia alettiin jalkauttaa totaalisen maanpuolustuksen kursseilla vuodesta 1961 alkaen. Opetus käsitteli jo ensimmäisillä kursseillaan yhteiskunnan varautumista laajasti. Kurssit tarjosivat myös väylän varautumisen suunnitelmien kehittämiseen ja erityisesti eri hallinnonalojen keskeisen henkilöstön kouluttamiseen. Nykytiedon mukaan on helppo tunnustaa maanpuolustuskurssien oppisisältöä laajempi vaikuttavuus yhteiskunnan varautumisen edistymiselle kylmän sodan aikana.

Monien vaiheiden ja kehitysaskelten seurauksena kehittynyt kokonaismaanpuolustuksen konsepti laajeni määritelmältään viime vuosituhannen lopulla. Vuoden 2003 valtioneuvoston ohjesäännössä se kuului seuraavasti: ”Kokonaismaanpuolustuksella tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja siviilialojen toimia, joilla turvataan Suomen valtiollinen itsenäisyys sekä kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan”.

LAAJAT STRATEGIAT KOKONAISTURVALLISUUDEN TOIMINTAMALLIN RAKENTAJINA

Turvallisuuden laaja-alaistuminen, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden yhteenkietoutuminen ja toimintojen keskinäisriippuvuuksien lisääntyminen johtivat turvallisuuden aiempaa kokonaisvaltaisempaan käsittelyyn. Yhtenä sytykkeenä tälle oli 11.9.2001 terrori-iskut, joiden vaikutus oli sodan kaltainen ilman sodanjulistusta tai edes kunnollista ennakkovaroitusta. Kriittisen infrastruktuurin suojaamiseen alettiin kiinnittää huomiota 2000-luvulle tultaessa. Tämä johti Suomessa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian laatimiseen (YETT 2003). Strategia laadittiin kokonaismaanpuolustuksen viitekehyksessä, jonka laaja-alaisuus mahdollisti kaikkien merkittävien uhkien ja niihin liittyvän varautumisen käsittelyn.

Vaikka kokonaismaanpuolustus konseptina toimi pitkälti nykyisen kokonaisturvallisuuden hengessä, nähtiin varautumisen periaate sodan lähtökohdista vanhentuneena. Siten muodostui Hallbergin vuoden 2010 komiteamietinnön pohjalta esitys kokonaisturvallisuuden periaatteen käyttöön siirtymisestä. Esityksen hyväksyminen johti sittemmin varautumisen konseptin määritelmällisen laaja-alaistumisen vahvistamiseen ja sen myötä turvallisuustoimijoiden osallistamisen varautumisen suunnitteluun aiempaa laajapohjaisemmin.

Turvallisuuden ohjaus muuttui myös organisatorisesti 2000-luvulla. Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen myötä puolustusneuvoston tehtävät jakautuivat ulko- ja turvallisuuspoliittiselle ministerivaliokunnalle (UTVA) ja Turvallisuus- ja puolustusasiain komitealle siten, että jälkimmäisen tehtäväksi tuli varautumisen kehittäminen kokonaismaanpuolustuksen näkökulmasta. Turvallisuuskomitea jatkaa käytännössä lähes samaa tehtävää kokonaisturvallisuuden viitekehyksessä ja yhä laaja-alaisemman jäsenistön myötä. Sitä tukee Turvallisuuskomitean sihteeristö valtioneuvostolaajuisena palveluna, joka palvelee tasapuolisesti kaikkien Turvallisuuskomitean jäseniä. Sama sihteeristö valmistelee myös ministeriöiden valmiuspäällikkökokouksen säännönmukaiset kokoukset ja valmiussihteerikokoukset, jotka käytännössä muodostavat laajan varautumisen ja kriisijohtamisen asiantuntijaverkoston. Tämä järjestely on peräisin jo vuodelta 1978. Valtioneuvoston valmiusfoorumien yhteinen sihteeristö tuottaa synergiaa varautumisen ja valmiusasioiden valmisteluun.

YHTEISKUNNAN TURVALLISUUS 100-VUOTIAASSA SUOMESSA

Uusi yhteiskunnan turvallisuusstrategia on juuri valmistunut. Edeltäjiensä, vuosien 2003 ja 2006 YETT-strategioiden sekä vuoden 2010 YTS-strategian kehittyminen viimeisen 15 vuoden kuluessa on johtanut siihen, että uudesta strategiasta muodostuu kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli, konsepti. Se mahdollistaa laaja-alaisen varautumisen kaikilla toimintatasoilla, kaikkia toimijoita hyödyntäen. Yhteistoiminnan perusteet ovat pysyneet varsin muuttumattomina, joskin yhteistyö on yhä laaja-alaisempaa ja siinä hyödynnetään innovatiivisesti monialaisia asiantuntijaverkostoja. Moskun ja Walleniuksen yhteistyöllä olisi tänään toteutuessaan oikeusvaltioperiaatetta kunnioittava sopimuspohja, ainakin jos yhteistyö koskisi vapaaehtoista pelastuspalvelua ja tiedon jakamista. Kokonaisturvallisuus on elänyt ajassa ja seuraa muutoksia. Tulevaisuuden uhkiin pyritään vastaamaan ennakoivasti, aktiivisesti tulevaisuutta tekemällä ja turvallisuutta rakentamalla.

Vesa Valtonen, pääsihteeri, Turvallisuuskomitean sihteeristö

Kirjoitus on julkaistu Maanpuolustuskurssiyhdistyksen julkaisussa Maanpuolustus (nro 122, joulukuu 2017).

Tiedote: Turvallisuuskomitean kokous 11.12.2017

Turvallisuuskomitea kokoontui 11.12. vuoden viimeiseen kokoukseensa.

Turvallisuuskomitea käsitteli kokouksessaan CBRNE-strategian. CBRNE-uhalla tarkoitetaan kemiallisista aineista (C), biologisista taudinaiheuttajista (B), radioaktiivisista aineista (R) ja ydinaseista (N) sekä räjähteistä (E) sekä näitä koskevan tietotaidon väärinkäytöstä johtuvia vaaratilanteita.Sisäministeriö asetti 2.2.2015 CBRNE-strategiatyöryhmän laatimaan Suomen kansallisen CBRNE-strategian, jonka tavoitteena on CBRNE-uhkien ja tilanteiden ennaltaehkäisyn ja valmiuden jatkuva parantaminen yhteiskunnan ja sen elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi. Strategiassa kuvataan nykytila, keskeisten CBRNE-toimijoiden tehtävät ja vastuut. Strategiassa esitetään myös tärkeimmät kehittämiskohteet. CBRNE –asioita seurataan Turvallisuuskomitean tulevissa kokouksissa.

Lisäksi kokouksessa käsiteltiin kuluneen vuoden toimintakooste ja tulevan vuoden toimintasuunnitelma. Kuluneena vuonna merkittävä työ tehtiin yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivittämisessä. Tuore YTS 2017 hyväksyttiin marraskuun alussa valtioneuvoston periaatepäätöksenä. Toinen merkittävä tuotos oli kyberturvallisuuden toimeenpano-ohjelma. Turvallisuuskomitean sihteeristö myös luennoi vuoden aikana ahkerasti kokonaisturvallisuudesta, yhteensä noin 500 ulkomaiselle ja 5000 kotimaiselle kuulijalle.

Tulevan vuoden merkittäviin tehtäviin kuuluu Yhteiskunnan turvallisuusstrategian seuranta. Tuleviin tapahtumiin lukeutuvat muun muassa SuomiAreena Porissa, Kokonaisturvallisuuden messut Lahdessa sekä Hamina Tattoo Haminassa.

Turvallisuuskomitea kokoontuu seuraavan kerran helmikuussa 2018.

Laillisuus on turvallisuutta

Oikeudellisen sääntelyn yhtenä kehityspiirteenä viime vuosikymmeninä on ollut perus- ja ihmisoikeusajattelun voimistuminen. Tämä näkyy mm. siinä, että viranomaiset ja tuomioistuimet harkitsevat päätöstensä perusteita aikaisempaa laajemmin tästä näkökulmasta, ja ottavat huomioon myös kansainväliset ihmisoikeusratkaisut. Toinen kehityspiirre on säädösten määrän kasvu, mikä on osaltaan johtunut EU-sääntelyn tuomasta lisästä.

Turvallisuutta koskevia normeja uudistettaessa käydään jatkuvasti rajanvetoa perus- ja ihmisoikeuksien sekä turvallisuustehtäviä hoitavien viranomaisten toimivaltuuksien välillä. Joidenkin mielipiteiden mukaan rikosten ehkäisyä, valvontaa ja järjestyksenpitoa koskevissa laeissa tulisi olla aikaisempaa laajemmat ja niin sanotusti joustavammat toimivaltuudet eri viranomaisille. Samoin valmiuslainsäädännön poikkeustoimivaltuuksia ja valtuuksien myöntämismenettelyn helpottamista on vaadittu kriisiytyvien turvallisuustilanteiden nopeaa ”hoitamista” varten.

Oikeusvaltio-Suomessa viranomaisille on asetettu velvoite noudattaa lakia. Perus- ja ihmisoikeusajattelun nousu on myös terävöittänyt tätä velvoitetta. Julkisessa keskustelussa on pidetty hallinnon lainalaisuusperiaatteen tiukkuutta jopa liiallisena. Virkatoiminnan laillisuusvaatimus luo kuitenkin vakautta ja luottamusta yhteiskuntaan. Kansalaiset voivat luottaa myös oikeuksiensa toteutumiseen. Viranomaisten puolueettomuus ja toiminnan riittävä läpinäkyvyys lisäävät turvallisuuden tunnetta yhteiskunnassa. Yhdenmukainen ja syrjimätön kohtelu koskee myös ulkomaiden kansalaisia, jotka asioivat viranomaisten kanssa.

Viime vuosien kokemukset erilaisista kriisitilanteista ovat osoittaneet, että viranomaistoiminnan korkea laatu ja oikeusvaltion vaatimukset voidaan säilyttää yllättävissäkin tilanteissa. Suomeenkin yltänyt turvapaikanhakijoiden aalto voitiin poliisin, maahanmuuttoviranomaisten ja tuomioistuinten tehostetun toiminnan avulla hoitaa normaalein toimivaltuuksin. Myös nopeisiin lainmuutoksiin oli tarvittaessa valmiutta.

Samoin voidaan ajatella voitavan menetellä myös valmiuslainsäädännön kehittämistarpeiden kanssa. Nykysäännökset riittävät tilanteiden haltuunottoon ja tarvittaessa voidaan rajoitettuja muutoksia saada aikaan nopeastikin. Kaikkiin uhkiin ennalta varautuminen taitaa olla nykyisin likipitäen mahdotonta. Oikeusvaltiosta kiinni pitäminen kaikissa olosuhteissa on yhteiskunnalle merkittävä voimavara. Suomessa pyritään laajapohjaiseen turvallisuusajatteluun, jossa myös kansalaiset, yritykset ja järjestöt osallistuvat aktiivisesti turvallisuuden rakentamiseen. Heille on tärkeää, että oikeusvaltio pidetään arvossa kaikissa turvallisuustilanteissa.

Asko Välimaa

Oikeusministeriön kansliapäällikkö

YTS 2017 esiteltiin 7.11. Sanomatalolla

Päivitetty yhteiskunnan turvallisuusstrategia esiteltiin Sanomatalon Mediatorilla.

Tilaisuudessa puhujina olivat pääsihteeri Vesa Valtonen (Turvallisuuskomitean sihteeristö), valtiosihteeri Paula Lehtomäki (Valtioneuvoston kanslia), pääsihteeri Marianne Heikkilä (Marttaliitto), puheenjohtaja Ole Johansson (Huoltovarmuusneuvosto), turvallisuus- ja riskienhallintapäällikkö Ari-Pekka Meuronen (Lappeenrannan kaupunki) ja kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee (Sosiaali- ja terveysministeriö).

 
Valtiosihteeri Paula Lehtomäki korosti puheenvuorossaan henkisen kriisinkestävyyden merkitystä kokonaisturvallisuudessa. ©Emma Raivio

 
 
Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilän mukaan järjestöt ovat tärkeitä kokonaisturvallisuuden edistäjiä erityisesti siksi, että ne ovat lähellä kansalaisten arkea.
©Emma Raivio

Ohessa videotallenne tilaisuudesta. Tallenteen lopussa esitettävä video: Tussitaikurit Oy / Marker Wizards Ltd.

Tiedote: Turvallisuuskomitea hyödyntää asiantuntijaverkostoja ennakoivassa varautumisessa

Viikonlopun aikana on esitetty mediassa Turvallisuuskomitean toimintaa koskevia otsikoita ja viitattu Turvallisuuskomitean ”raporttiin”.

Helsingin Sanomat halusi tehdä jutun hybridivaikuttamisen asiantuntijaryhmän työstä ja käyttää esimerkkinä muistiota mahdollisesta vaaleihin vaikuttamisesta. Turvallisuuskomitean sihteeristö luovutti muistion, koska sen sisällössä ei ole arviomme mukaan mitään salaista.

Mediassa on viitattu raporttiin. Kyseessä on kuitenkin ”työpaperi”, kokoelma asiantuntijoiden näkökulmista, joita Turvallisuuskomitea hyödyntää viranomaisarviossaan. Asiantuntija-arvioita käsitellään osana vuosittain laadittavaa Yhteiskunnan turvallisuusraporttia, joka esitellään tasavallan presidentille ja ulko- ja turvallisuuspoliittiselle ministerivaliokunnalle.

Asiantuntijaverkosto on yksi työkaluistamme ennakoivan varautumisen edistämisessä, joka perustuu asetuksessa määriteltyihin Turvallisuuskomitean tehtäviin. Asiantuntijaryhmässä on viranomaisten lisäksi mm. tutkijoita, elinkeinoelämän edustajia ja toimittajia. Jäsenten kanssa on sovittu, ettei nimilista ole julkinen.

Tiedote: Suomen terveysturvallisuus turvataan poikkihallinnollisella yhteistyöllä

Turvallisuuskomitea kokoontui 9.10. 2017. Kokouksessa päätettiin tukea esitettyä poikkihallinnollista toimintamallia, jolla turvataan Suomen terveysturvallisuusjärjestelmän valmius vastata laajoihin terveysuhkiin.

Maailman terveysjärjestö WHO ja muut kansainväliset asiantuntijat selvittivät keväällä 2017 itsearvioinnin pohjalta Suomen valmiutta vastata laajoihin terveysuhkiin.

Turvallisuuskomitean jäsen, sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee esitteli kokouksessa Suomen terveysturvallisuusjärjestelmän toimintakyvyn ulkoisen kansainvälisen arvioinnin tuloksia. Arvioinnin suositukset viedään osaksi olemassa olevien kansallisten strategioiden ja suunnitelmien toimeenpanoa sekä parhaillaan päivitettävää lainsäädäntöä.

Poikkihallinnollisen terveysturvallisuuden ohjausryhmä raportoi Turvallisuuskomitealle. Ohjausryhmän tehtävänä on tukea kansallista ja kansainvälistä terveysturvallisuuden kehittämistä. Ohjausryhmä toimeenpanee Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa (YTS 2017) terveysturvallisuuden osalta. Kokonaisturvallisuuden toimintamallin mukainen Suomen kansallinen terveysturvallisuuden toimeenpanosuunnitelma valmistuu vuoden 2017 loppuun mennessä.

Suomen poikkihallinnollinen yhteistoiminta on kansainvälisesti ainutlaatuista.

Turvallisuuskomitea seuraa terveysturvallisuuden toimeenpanoa vuosittain yhteiskunnan turvallisuusraportin käsittelyn yhteydessä.

Tiedote: Turvallisuuskomitean lausunto vesihuollon varautumisen edistämiseksi

Turvallisuuskomitea hyväksyi 20.9 2017 kokouksessaan vesihuollon varautumista koskevan lausunnon.

Lausunnollaan Turvallisuuskomitea haluaa tukea vesihuollon varautumisen edistämiseksi tehtävää työtä erityisesti asioissa, joita vesihuoltopalvelujen jatkuvuus edellyttää. Lausunto kokonaisuudessaan:

Turvallisuuskomitean lausunto vesihuollon varautumisen edistämiseksi:

Toimiva vesihuolto on yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeinen tekijä. Suomessa vesihuoltopalvelujen saatavuudesta on huolehdittu kattavasti ja talousveden laatu on maassamme hyvä. Vesihuollon rakenteet ovat kuitenkin muun kriittisen infrastruktuurin tavoin haavoittuvia. Paikallisia vesihuollon häiriöitä, kuten talousveden saastumisia, viemärivuotoja ja jäteveden puhdistamisen katkoksia on sattunut aika ajoin. Niillä ei välttämättä ole ollut suoraa yhteyttä esimerkiksi verkoston huonoon kuntoon. Ne ovat kuitenkin osaltaan olleet herättämässä keskustelua vesihuollon infrastruktuurin kunnosta.

Vesijohto- ja viemäriverkostot vanhenevat ja osa verkostosta on jo huonossa kunnossa. Vuosien varrella on kertynyt saneerausvelkaa sekä vesihuoltolaitosten vastuulla olevien verkostojen että vesihuollon asiakkaiden vastuulla olevien tonttijohtojen osalta.  Korjausvelan täsmällistä määrää ja tulevia saneeraustarpeita ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti arvioida kansallisella tasolla vaan saneeraustarpeet olisi arvioitava paikallisesti. Tarvittaviin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä suunnitelmallisesti.

Vesihuoltopalvelujen laatu on Suomessa hyvä. Vesihuollon toimintavarmuus ja turvallisuus voi kuitenkin huonontua ja riskit voivat kasvaa, jos vesihuoltoverkoston kunnon ylläpitoon ei kiinnitetä ajoissa riittävästi huomiota. Kohtuullinen ja tasainen panostus tänään voi säästää merkittäviltä uhrauksilta huomenna. On tärkeää ymmärtää, ettei toimiva vesihuolto ole itsestäänselvyys.

Kokonaisturvallisuuden toimintamallia, jossa yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan viranomaisten, järjestöjen, elinkeinoelämän ja kansalaisten välisellä yhteistyöllä, voidaan hyödyntää myös vesihuoltopalvelujen turvaamisessa ja vesihuollon varautumisessa. Eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä saavutetaan paras tulos myös vesihuollon varautumisen edistämisessä. Vesihuollon varautumiseen ja vesijohtoverkoston korjausvelkaan on eri yhteyksissä ja eri tahoilla kiinnitetty huomiota. Vesihuollon toimintaketjun turvaaminen ja ketjuun vaikuttavien tahojen yhteistyön parantaminen on huomioitu myös parhaillaan päivitettävässä Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa.

Varautumisen yhteensovittamiselimenä Turvallisuuskomitea haluaa lausunnollaan tukea vesihuollon varautumisen edistämiseksi tehtävää työtä erityisesti asioissa, joita vesihuoltopalvelujen jatkuvuus edellyttää:

  • Kuntapäättäjien pitkäjänteistä sitoutumista vesihuoltolaitosten omistajaohjaukseen sekä alueellisten vesihuoltopalveluiden strategiseen kehittämiseen ja edistämiseen,
  • Alueellisten toimijoiden yhteistyötä vesihuoltoverkoston tilan ja vesihuoltoon kohdistuvien sekä vesihuollosta aiheutuvien riskien arvioimiseksi sekä niiden hallitsemiseksi,
  • Vesihuoltolaitoksissa ja kunnissa tehtävää omaisuuden hallinnan ja kehittämisen pitkän aikavälin suunnittelua, jossa on otettu huomioon toimenpiteiden tärkeys ja riskiperusteisuus, toimenpiteiden riittävä resursointi sekä uudet tekniikat ja yhteistyömallit sekä palveluntarjoajilta rohkeutta ja innovatiivisuutta kehittää uusia tekniikoita, menetelmiä ja yhteistyömalleja rakennetun omaisuuden hallintaan,
  • Palveluntarjoajilta rohkeutta ja innovatiivisuutta kehittää uusia tekniikoita, menetelmiä ja yhteistyömalleja rakennetun omaisuuden hallintaan.

Tiedote: Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017 hyväksyttiin hallituksen strategiaistunnossa

Hallituksen strategiaistunto hyväksyi Yhteiskunnan turvallisuusstrategian luonnoksen (YTS 2017). YTS etenee seuraavaksi tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn 13.10 sekä eduskunnan valiokuntien kuultavaksi. Valtioneuvoston yleisistunnon hyväksynnän jälkeen strategian julkaisu on suunniteltu marraskuun alkuun.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia kuvaa suomalaisen kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin ja ohjaa valtioneuvoston hallinnonalojen varautumista. Yhteistoimintamalli on kehys yhdessä tekemiselle ja sitä voidaan hyödyntää kaikilla toimintatasoilla, kunnissa, alueilla ja keskushallinnossa. Sen toimeenpanoon osallistuvat kaikki toimijat: valtiojohto, viranomaiset, elinkeinoelämä, järjestöt ja yhteisöt sekä kansalaiset. Kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin mukainen varautuminen on siten laaja-alaista ja osallistavaa. Tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin varautumista ja niiden ennaltaehkäisyä tuetaan ennakoinnilla, joka on olennainen osa varautumisprosessia. Suomalainen kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli on kansainvälisesti ainutlaatuinen ja arvostettu.

 

Tiedote: Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017 hyväksyttiin Turvallisuuskomiteassa

Turvallisuuskomitea kokoontui keskiviikkona 20.9.2017. Kokouksen pääaiheina olivat yhteiskunnan turvallisuusstrategian luonnoksen ja vesihuollon lausunnon hyväksyminen.

Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen esitteli yhteiskunnan turvallisuusstrategian 2017 päivityksen luonnoksen, jonka Turvallisuuskomitea hyväksyi lähetettäväksi esiteltäväksi hallituksen strategiaistuntoon 25.9.2017.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia kuvaa suomalaisen kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin, jossa on määritelty yhteiset varautumisen, valmiuden ja turvallisuustoiminnan periaatteet. Yhteiskunnan varautumisen periaatteiden selkiyttämisellä pyritään paitsi edistämään turvallisuussuunnittelua myös lisäämään kansalaisten turvallisuuden tunnetta. Aikaisempaan strategiaan verrattuna uutena kokonaisuutena varautumisen prosessiin on kytketty kiinteästi ennakointi, jolla pyritään ennaltaehkäisemään ja varautumaan tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin. Suomalainen kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli on ainutlaatuinen ja arvostettu myös kansainvälisesti.