Tiedote: Kansalaisten omatoiminen varautuminen vahvistaa kokonaisturvallisuutta

Tiedote: Kansalaisten omatoiminen varautuminen vahvistaa kokonaisturvallisuutta

Turvallisuus on sekä oikeus että velvollisuus. Jokaisella on vastuu, ettei omalla toiminnallaan vaaranna toisten tai omaa turvallisuutta. Jokainen kansalainen voi suunnitelmallisella ja ennakoivalla toiminnalla parantaa omaa kestävyyttään häiriötilanteissa. Häiriötilanteella tarkoitetaan uhkaa tai tapahtumaa, joka vaarantaa, ainakin hetkellisesti, yhteiskunnan turvallisuutta. Jo lyhyt sähkökatkos lamaannuttaa mm. tietoliikenteen, kauppojen ja pankkien toiminnan sekä veden jakelun. Poikkeustilanteissa kaikkia välttämättömiä tarvikkeita ei ole usein saatavilla.

Varautuminen ja ennakointi ovat tärkeä osa jokaisen kansalaisen kykyä selviytyä yllättävistä poikkeustilanteista. Tavoitteena on, että ihmiset ja yhteisöt voisivat toimia mahdollisimman hyvin kaikissa tilanteissa. Vaihteleviin turvallisuustilainteisiin on syytä varautua oma-aloitteisesti. Omatoimisen varautumisen velvollisuuksia on asetettu yksittäisille ihmisille, yhteisöille ja viranomaisille, jotta nämä voisivat elinympäristössään ja toiminnassaan ehkäistä tulipaloja ja onnettomuuksia sekä varautua rajoittamaan ja torjumaan onnettomuuksista aiheutuvia vahinkoja ja seurauksia.

Oppaita omatoimiseen varautumiseen ja valmistautumiseen löytyy esimerkiksi:

SPEK:in Kotivara:  http://www.spek.fi/Suomeksi/Turvatietoa/Onnettomuudet-ja-hairiotilanteet/Kotivara

Kodin turvaopas -sivustolle on koottu ohjeita arjen ja asumisen turvallisuuden parantamiseen ja onnettomuuksien ehkäisyyn erilaisissa häiriötilanteissa: http://www.kodinturvaopas.fi/

Marttojen sivuilta ohjeet elin- ja päivittäistarvikkeiden varaamisesta kotiin: https://www.martat.fi/marttakoulu/ruoka/kotivara/

Pelastustoimen tietoa väestönsuojelusta: http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/ehkaise-palon-syttyminen/kokonaisturvallisuus/vaestonsuojelu

 

Tiedote: Tuore vertailu nostaa Suomen kyberturvallisuuden kansainväliseen kärkeen.

8.5. järjestetyssä Turvallisuuskomitean Kyberverstaassa tarkasteltiin Suomen kyberturvallisuuden tilaa niin kansallisesta kuin kansainvälisestä näkökulmasta.

Viron E-Governance Academyn Kansallisen kyberturvallisuusohjelman johtaja Raul Rikk esitteli Viron ulkoministeriön kanssa yhteistyössä kehitettyä National Cyber Security Index (NCSI) -mittaristoa. Indeksi mittaa erityisesti kansallista varautumista kyberhyökkäyksiin ja suhteuttaa varautumisen tason maan digitalisaation tasoon. Vertailussa on tällä hetkellä mukana 97 maata, joista Suomi on sijalla kaksi. Vertailuun on tulossa kaiken aikaa lisää maita.

Indeksiin voi tutustua tästä: http://ncsi.ega.ee/

Kyberverstaassa tarkasteltiin myös Suomen kyberturvallisuuden tilaa kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelman näkökulmasta. Puolen vuoden aikana 22:sta toimenpiteestä moni on edistynyt ja yksi ehtinyt valmiiksi asti. Valmistunut toimenpide on oikeusministeriön selvitys sähköisestä äänestämisestä.

Selvityksen voi lukea täältä: https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/281c16de-87a0-4d48-a654-527ea93aec70/40e845f9-de05-4127-8ff5-7f052c90dc1c/RAPORTTI_20171219234502.pdf

Professori Jarno Limnéll Aalto-yliopistosta esitteli huhtikuussa julkaistua Valtioneuvoston Kyberturvallisuuden strateginen johtaminen Suomessa-raporttia. Raportissa laadittiin toimenpide-ehdotuksia yhteiskunnan ja julkisen hallinnon strategisen kyberturvallisuuden johtamiseen, kybertoimintaympäristön laajojen häiriötilanteiden hallintaan sekä kyberturvallisuuden tilan mittaamiseen. Raportin suositukset ja havainnot otetaan huomioon esimerkiksi uuden kyberturvallisuusstrategian laatimisessa.

Linkki raporttiin: http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=25703

VAHTI-pääsihteeri Kimmo Rousku Väestörekisterikeskuksesta esitteli keskeisiä valtiovarainministeriön keräämien, VAHTIn toteuttamien kyselyiden ja mittareiden havaintoja. Yli 90% vastaajista pitää organisaationsa tietoturvallisuutta hyvin toteutuneena. Henkilöstön ja johdon tietoturvabarometrin osalta on havaittavissa laskua siinä, kuinka turvallisena henkilöstö tuntee toimintansa digitaalisessa toimintaympäristössä. Viimeisen vuoden aikana tapahtuneet tieto- ja kyberturvapoikkeamat ja kokonaisuuteen liittyvä näkyvä globaali uutisointi heijastuvat siten käytetyissä mittareissa.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Pentti Olin, Turvallisuuskomitean sihteeristö, pentti.olin@turvallisuuskomitea.fi

Tiedote: Turvallisuuskomitean kokous 14.5.2018

Turvallisuuskomitea kokoontui vuoden 2018 neljänteen kokoukseensa maanantaina 14.5.2018. Kokouksen pääaiheina olivat ilmastonmuutos, CBRNE-aseiden uhka-arvio ja reservipoliisihanke.

Turvallisuuskomitea käsitteli ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomen kokonaisturvallisuudelle, jossa varautumisen työkaluja ovat kansallinen riskiarvio ja ennakointiprosessi. Kokouksessa keskusteltiin ilmastonmuutosta hidastavista toimenpiteistä, muutokseen sopeuttavista toimista sekä ääri-ilmiöiden vahinkoihin reagoinnista.

Kokouksen toisena aiheena oli CBRNE-uhkien ja tilanteiden ennaltaehkäisyn ja valmiuden jatkuva parantaminen yhteiskunnan ja sen elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi.

Komitean jäsen Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen esitteli reservipoliisihankkeen nykytilannetta ja kehityskulkua.

Turvallisuuskomitea kokoontuu seuraavan kerran 11.6.2018.

Maailman innovatiivisin ja turvallisin paikkatiedon ekosysteemi

Parhaillaan viimeisteltävän paikkatietopoliittisen selonteon mukaan Suomessa on vuonna 2025 maailman innovatiivisin ja turvallisin paikkatiedon ekosysteemi. Paikkatietoa on kaikki tieto, jonka yhtenä ominaisuutena on sijaintitieto. Digitalisaation myötä paikkatietojen merkitys yhteiskunnassa kasvaa. Tarvitaan yhä enemmän tarkempia, parempilaatuisia ja helpommin käytettäviä paikkatietoja ja –palveluita. Esimerkiksi automaattinen liikenne ei voi Suomen oloissa toimia nykyisin käytössä olevilla paikkatiedoilla ja –palveluilla. Tarkka paikannus on edellytys myös robotiikan, tekoälyn, virtuaalitodellisuuden sekä sisätilapaikannuksen palveluille ja sovelluksille.

Yhteiskunnan toiminta perustuu kasvavassa määrin paikkatietoihin kaikilla osa-alueilla. Esimerkiksi droneilla ja satelliiteilla ylläpidetään ympäristöön liittyviä tietoja, liikkuminen palveluna –toimintamalli muuttaa logistiikkajärjestelmiä ja poliisi tarvitsee laajoilla toiminta-alueillaan ehdottomasti hyviä navigointijärjestelmiä. Puolustusvoimilla on strategisia paikkatietoja. Paikkatietojen tietosuoja ja –turva pitää varmistaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta huolehtiminen on paikkatietoriippuvaista toimintaa, joka ei voi perustua ulkomaisiin palveluihin.

Paikkatietopoliittinen selonteko linjaa, minkälaisia paikkatietoja yhteiskunnassa tarvitaan sekä miten niiden tuottamista, hallintaa ja jakelua kehitetään ja miten niiden käyttöä edistetään. Paikkatietojen käyttöoikeuksia määriteltäessä on huolellisesti huomioitava yhteiskunnan kokonaisturvallisuus.

Paikkatietopoliittinen selonteko toteuttaa hallitusohjelman tavoitetta kehittää käyttäjälähtöiset, tuottavuutta ja tuloksellisuutta nostavat yhden luukun digitaaliset julkiset palvelut. Sillä toimeenpannaan myös hallituksen kärkihanketta digitaalisen liiketoiminnan toimintaympäristön kehittämisestä.

Selontekoa on valmisteltu vuoden verran laajapohjaisessa yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Selonteko annetaan tänä keväänä eduskunnalle. Eduskuntakäsittelyn jälkeen valmistellaan toimenpideohjelma. Yhdeksi kehittämistoimenpiteeksi on tunnistettu laadukkaiden osoitetietojen varmistaminen. Esimerkiksi palo- ja pelastustoimi tarvitsee ajantasaisia, virheettömiä osoitetietoja. Nykytilanteessa kunnissa syntyvää osoitetietoa ei pystytä yhdistämään valtakunnallisesti eheäksi tietokannaksi.

Kansallinen satelliittipaikannusta tarkentava Finnref-paikannuskorjauspalvelu on tarkoitus tarjota avoimesti yleiseen käyttöön tulevaisuuden paikannus- ja logistiikkapalveluita varten. Se on elinehto muun muassa koko autonomisen liikenteen kehittämiselle. Samalla on varmistettava turvallisuusviranomaisten erityistarpeiden toteutuminen. Turvallisuusviranomaisille rakennetaan yhteinen paikkatietoalusta. Esimerkiksi tilannekuvan taustaksi tarvitaan kaikille turvallisuusviranomaisille yhteiset, ajantasaiset paikkatietotuotteet.

Paikkatietopoliittinen selonteko tähtää yhteiseen paikkatiedon ekosysteemiin. Sekä yksityisen että julkisen sektorin yhteistyötä pyritään kiihdyttämään paikkatietotoimintojen verkottamisessa yhteiseksi tieto- ja palvelukokonaisuudeksi. Eri sektoreiden yhteistoiminta lisääntyy digitalisaation myötä. Eri sektoreiden laajaa yhteistyötä tehostetaan joko kehittämällä olemassa olevaa järjestelmää tai perustamalla uusi yhteistyöorganisaatio. Paikkatietoihin liittyvää osaamista ja tietämystä lisätään.

Lainsäädännön uudistaminen varmistaa tavoitellun kehityksen. Kaikki viranomaiset on tarkoitus velvoittaa tuottamaan ja jakamaan keskeiset paikkatiedot yhteiskäyttöisinä. Yhteiskunnan kannalta keskeiset paikkatietovarannot määritellään. Julkishallinnon organisaatioiden paikkatietotoimintoihin liittyvät vastuut ja roolit kuvataan. Lainsäädännöllä täsmennetään paikkatietoihin liittyvät turvallisuusnäkökohdat.

Paikkatietopoliittinen selonteko liittyy tekoälyä ja tietopolitiikkaa koskevaan selontekoon, jonka valmistelun käynnistämisestä hallitus päätti strategiaistunnossaan 29.1.2018. Se on tarkoitus antaa eduskunnalle loppusyksyllä. Siihen on kaavailtu laajaa näkökulmaa, joka yhdistää sekä julkisen että yksityisen sektorin kehityksen edistämisen ja kuvan luomisen tekoälyn ja tietopolitiikan suhteesta. On hyvä asia, että kahden selonteon valmistelu tapahtuu osittain samaan aikaan. Molempien selontekojen käytännön politiikkatoimet – lainvalmistelu ja määrärahojen allokointi – konkretisoituvat keväällä 2019 käytävissä hallitusohjelmaneuvotteluissa. Selvää on, että ensi vaalikaudella julkinen hallinto ja muu yhteiskunta toimii entistä enemmän digitaalisesti. Yhteiskunnan turvallisuus pitää varmistaa myös digitaalisessa toimintaympäristössä ja paikkatietopoliittinen selonteko antaa siihen hyvät lähtökohdat.

Jaana Husu-Kallio

Kansliapäällikkö

Maa- ja metsätalousministeriö

Turvallisuuskomitea ja Huoltovarmuuskeskus järjestivät ennakointiseminaarin

Turvallisuuskomitea ja Huoltovarmuuskeskus järjestivät yhteisen ennakointiseminaarin 9.4.2018.

Seminaarissa kartoitettiin huoltovarmuuden tulevaisuuden skenaarioita monialaisista asiantuntijoista koostuvien työryhmien kesken.

Skenaariotarkastelut ovat erinomainen työkalu ennakoinnin kehittämisessä ja  niiden myötä tuotettu aineisto muodostaa arvokkaan tietovarannon huoltovarmuustyön suunnittelussa ja päätöksenteossa. Ne mahdollistavat paitsi huoltovarmuuden uhkien, myös kehitysmahdollisuuksien tunnistamisen.

Huoltovarmuus on yhteiskunnan elintärkeä toiminto

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia nojautuu vahvasti kokonaisturvallisuuden periaatteelle, jonka mukaisesti elintärkeistä toiminnoista huolehditaan yhteistyönä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten välillä. Tämä yhteistyö korostuu aivan erityisesti elintärkeissä toiminnossa talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden saralla.

Huoltovarmuusneuvosto valmistelee parhaillaan valtioneuvoston pyynnöstä esitystä uudeksi päätökseksi huoltovarmuuden tavoitteista. Ensimmäinen huoltovarmuuden tavoitepäätös annettiin vuonna 1988 ja nykyinen, voimassa oleva, vuonna 2013. Päivityksissä on vuosien varrella pyritty vastaamaan muuttuviin olosuhteisiin ympäristössämme. Huoltovarmuustyöllä on maassamme vahvat perinteet ja toimiva organisaatio, joten mullistaviin uudelleenlinjauksiin tuskin tälläkään kertaa on tarvetta. Teknologian murros, digitalisaatio, kasvavat kyberuhat ja elinkeinoelämän kansainvälisten verkostojen korostuminen ovat kuitenkin sellaisia muutosvoimia joihin myös huoltovarmuustyön on sopeuduttava. Samalla turvallisuustilanne ympärillämme on laajasti ottaen muuttunut.

Esitystä huoltovarmuuden tavoitteista ei tätä kirjoitettaessa ole vielä annettu. Haluaisin kuitenkin nostaa esille muutamia havaintoja valmistelutyön yhteydessä käydystä keskustelusta.

Huoltovarmuustyön keskeinen perusta on julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, joka on yksityiselle sektorille vapaaehtoista. Yksityisen sektorin sitoutuminen ja mahdollisuudet huolehtia osuudestaan on siksi kaikin tavoin varmistettava. Tämä puolestaan edellyttää vahvaa taloutta ja kilpailukykyistä teollisuutta jolla on halu ja kyky investoida Suomeen. Vain vahva teollinen pohja turvaa huoltovarmuuden pitkäaikaisen rahoituspohjan.

Nyky-yhteiskunnan riippuvuus keskeyttämättömästä sähkönsaannista myös poikkeusoloissa on ollut tämän Huoltovarmuusneuvoston asialistalla useamman kerran. Kysymys nousee julkiseen keskusteluun ainakin kerran vuodessa kovien pakkasten kohdatessa. Kuluvana vuonna kulutushuippu osui helmikuun 28. päivälle ja taas kerran on todettava, että olimme erittäin merkittävissä määrin riippuvaisia tuontisähköstä. Tilanne hoidettiin mallikkaasti ja kaupallisesti varmasti parhaalla mahdollisella tavalla. En kuitenkaan voi välttyä huolelta miten riippuvaisia näissä tilanteissa olemme toimivista, riittävistä siirtoyhteyksistä ja ennen kaikkea siitä, että tuotantokapasiteetti myös naapurimaissamme on riittävää. Tavoitteeksi olisikin otettava energiaomavaraisuuden turvaaminen myös poikkeusoloissa, vaikka se joskus onkin ristiriidassa keskeisten ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa.

Huoli turvatusta sähkönjakelusta koskettaa myös tiedonsiirto- ja viestintäyhteyksiä. Yhteiskunnan toiminnot ovat tänään pitkälti langattomien verkostojen varassa ja niiden toimivuuden – myös poikkeusoloissa – tulee olla huoltovarmuusorganisaation huomion kohteena. Toinen keskeinen, joka puolelle yhteiskuntaa ulottuva toimija on rahoitussektori. Olemme jo ns. normaalioloissa kokeneet miten häiriöt maksuliikennejärjestelmissä vaikuttavat yhteiskunnan kaikkiin toimintoihin. Näiden uhkien torjuminen olosuhteissa joissa pankkisektori on laajasti kansainvälinen, asettaa aivan uudentyyppisiä haasteita. Sama koskee logistisia verkostoja ja palveluita.

Näillä nostoilla en millään tavalla halua vähätellä huoltovarmuusjärjestelmän perinteisempiä fokusalueita kuten elintarvikehuoltoa, sosiaali- ja terveydenhuoltoa tai lääkejakelua. Puhumattakaan maanpuolustusta tukevasta teknologiasta, tuotannosta ja palveluista. Uskon että nämä kaikki saavat myös uusissa tavoitteissa ansaitsemansa huomion.

Onneksi ja pitkälti monivuotisen, järjestelmällisen työn tuloksena huoltovarmuuden rahoituspohja on tänään vahva ja nauttii laajaa yhteiskunnallista tukea. Sen varaan on siksi mahdollista rakentaa myös uusia, vaativampia tehtäviä vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan vaatimuksia muuttuvassa maailmassa.

Ole Johansson

Vuorineuvos,

Huoltovarmuusneuvoston puheenjohtaja

Tiedote: Suomen kyberturvallisuusstrategia päivitetään

Turvallisuuskomitea päätti kokouksessaan 12.3.2018 Suomen kyberturvallisuusstrategian päivittämisestä.

Suomen kyberturvallisuusstrategia valmistui 2013. Strategia on luettavissa oheisen linkin takaa: Suomen kyberturvallisuusstrategia

Päivittäminen on ajankohtaista tunnistettujen tarpeiden, mm. digitaalisen toimintaympäristön muutoksen vuoksi ja se tehdään hallitukselta saadun evästyksen pohjalta.

Lisäksi yhteiskunnan kyberhäiriötilanteiden hallintaa kehitetään omana projektinaan toimivaltaisten viranomaisten, Turvallisuuskomitean sihteeristön ja valmiuspäällikkökokouksen yhteistyönä.

Turvallisuuskomitean puheenjohtaja Juusti: Suomalaisen varautumisen vahvuus on yhteistyö

Turvallisuuskomitean puheenjohtaja Jukka Juusti valmisti maanpuolustuskurssilaisia tuleviin viikkoihin puhumalla kurssin avajaisissa suomalaisesta kokonaisturvallisuudesta.

221. maanpuolustuskurssi alkoi 6. maaliskuuta Helsingissä.

”Juhlimme tänä vuonna satavuotiasta Suomea ja samalla maamme parhaita ominaisuuksia, kuten oikeusvaltioperiaatetta, yhdessä tekemistä ja turvallisuutta. Ne tuntuvat arjen keskellä itsestäänselvyyksiltä, mutta käytännössä ne ovat välttämättömiä yhteiskunnan turvallisuuden, varautumisen ja valmiuden rakentamisessa. Eri toimintoja yhteensovitetaan kokonaisturvallisuuden periaatteella, joka on toimiva ja kustannustehokas malli.”

Kokonaisturvallisuuden periaatteet on määritetty yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa. Vuodelta 2010 olevaa strategiaa päivitetään nyt, jotta Suomi pystyy vastaamaan paremmin pidemmän aikavälin muutoksiin. Päivityksen keskeisin tavoite on kuvata kokonaisturvallisuuden toimintamalli ymmärrettävästi.

Vaikka Suomen viranomaisjohtoinen kriisijohtamismalli ei sinänsä tarvitse päivitystä, erityisesti eri toimialoja yhdistävissä asioissa pitää pohtia yksityiskohtaisemmin sitä, kenellä on johtamisvastuu missäkin tilanteessa. Esimerkiksi hybridivaikuttamisen uhka ja kybertoimintaympäristö korostavat yhteistyötä ja varautumisen yhteensovittamisen tärkeyttä.

”Säännöllinen arviointi tuottaa yhteistä tilannekuvaa, jossa esimerkiksi hybridivaikuttamisen tunnistaminen on mahdollista.”

Hybridiuhkiin varautuminen ja niiden torjunta edellyttävätkin yhteiskunnan kaikilta osapuolilta entistä nopeampaa, läpinäkyvämpää ja paremmin koordinoitua toimintaa. Puheensa lopuksi Juusti korosti, että maanpuolustuskurssin kaltaiset yhteistyöfoorumit palvelevat tätä tarkoitusta, sillä niissä on mahdollista jakaa tietoa, oppia uutta ja rakentaa luottamusta verkostoitumisen myötä.

Puhe kokonaisuudessaan: http://turvallisuuskomitea.fi/index.php/fi/ajankohtaista/108-turvallisuuskomitean-puheenjohtaja-jukka-juustin-puhe-maanpuolustuskurssin-avajaisissa-6-3-2017