Arktinen muuttuu

Suomen toukokuussa alkaneen kaksivuotisen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden ohjelman läpileikkaava teema on ilmastonmuutos.

Ilmastonmuutos on arktisella alueella kaksi kertaa voimakkaampaa kuin muualla ja muutos tulee jatkumaan ainakin vuosisadan puoleenväliin asti. Mikäli saamme päästöt kuriin Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti, nyt meneillään oleva muutos on mahdollista vakiinnuttaa sille tasolle, mihin se vuoteen 2050 mennessä ehtii vielä edetä.

Ilmastomuutos sulattaa jäätä ja avaa uusia reittejä meriliikenteelle. Toisaalta se tuo uusia mahdollisuuksia taloudelliselle toiminnalle. Pitkällä aikavälillä erityisesti Grönlannin jäätikön sulamisen kustannukset ovat merenpinnan nousun takia kuitenkin globaalissa tarkastelussa suuremmat kuin uusissa taloudellisista mahdollisuuksista saatu hyöty.

Arktinen alue muuttuu pysyvästi. Muutaman vuosikymmenen päästä se ei ole enää sellainen kuin millaisena sen nyt tunnemme. Valkoinen jää muuttuu vedeksi. Ikirouta sulaa. Vettä sataa taivaalta yhä enemmän, usein myös lumen sijasta. Täällä Suomessa muutokset näkyvät epävakaina sääoloina, milloin myrskyää, milloin sataa epätavallisen paljon. Sähkökatkokset ja yhteiskunnan muut häiriötilat ovat meille jo tuttuja ja niihin on pyritty varautumaan mahdollisimman hyvin.

Arktinen neuvosto alatyöryhmineen on tuottanut paljon tietoa ilmastomuutoksen nopeasta etenemisestä, mutta toistaiseksi on vielä vähän sopeutumisohjelmia. Suomen näkökulmasta niin pohjoisen metsätalous, matkailu kuin poronhoito joutuvat sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.

Suomessa rakentamista tulvariskeille alueille ei sallita, mutta entä jos merivesi rankkasateen nousee rantakaupunkien kuten Helsingin kaduille. Entä jos meriveden pinta ilmastomuutoksen johdosta nousee pysyvästi? Näitäkin asioita joudutaan oikeasti miettimään.

Ilmastoasioista ei päätetä arktisessa yhteistyössä, vaan YK:n ilmastokokouksissa, mutta voimme hillitä ilmastonmuutosta myös arktisella alueella, mm. vähentämällä mustanhiilen päästöjä.

Arktisen alueen keskimäärin yli kaksi kertaa muuta maapalloa voimakkaampaan lämpenemiseen viime vuosikymmeninä on syynä etenkin lumi- ja jääpeitteen nopea kutistuminen. Lumen ja jään hävitessä auringonsäteilyä imeytyy alta paljastuneisiin tummiin pintoihin, mikä lämmittää aluetta entisestään. Musta hiili laskeuma on merkittävästi nopeuttanut arktisen alueen lämpenemistä ja sulamista sekä kiihdyttänyt maailmanlaajuisesti jäätiköiden vetäytymistä. Musta hiili säilyy ilmakehässä joitakin päiviä tai viikkoja imien itseensä lämpöä ja lämmittäen ilmakehää. Sen ilmastoa lämmittävä vaikutus kuitenkin voimistuu arktisilla alueilla, kun se laskeutuu vaalealle alustalle ja vähentää voimakkaasti sen heijastuskykyä. Valtaosa ilmaan päätyvästä noesta laskeutuu arktisilla alueilla sateen mukana maahan. Maailmanlaajuisesti musta hiili on toiseksi tärkein ilmastoa lämmittävä ihmisperäinen tekijä hiilidioksidin jälkeen. Öljyn ja maakaasun tuotannossa yleisesti käytetty soihdutus näyttäisi tutkijoiden mukaan olevan tärkein yksittäinen mustan hiilen lähde arktisilla alueilla.

Musta hiili eli noki oli USA:n päättyneellä puheenjohtajakaudella vahvasti esillä. Työryhmä kartoitti mustan hiilen päästölähteitä ja Suomi jatkaa nyt tätä työtä.

Ilmastonmuutoksen lisäksi kasvava taloudellinen toiminta ajaa pohjoisia lajeja ahtaalle. Tiedämme vielä hyvin vähän siitä, mitä kaikista näistä muutoksista seuraa arktiselle ympäristölle. Siksi herkän arktisen ympäristönsuojelu on entistä ajankohtaisempaa.

Kansliapäällikkö Hannele Pokka

Ympäristöministeriö

 

Kuva: Lehtikuva, Jussi Nukari