Huoltovarmuudessa kaikki hyvin?

Huoltovarmuustyön tarkoituksena on poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien vakavien häiriöiden varalta turvata väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömät toiminnot ja niihin liittyvät tekniset järjestelmät. Yleisellä tasolla voitaneen sanoa, että maan huoltovarmuus on vakaa. Materiaalinen varautuminen on suhteellisen korkealla tasolla ja esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin turvaamiseksi tehdään eri alueilla määrätietoista kehitystyötä. Silti huoltovarmuuskysymykset nousevat aika ajoin isostikin esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Viime aikoina on keskusteltu paljon elintarvikehuollon tilanteesta, ennen kaikkea kuluvan ja viime vuoden satotasojen vuoksi. Viime vuonna siemenviljasato jäi niin pieneksi, että keväällä 2018 jouduttiin turvautumaan valtion siemenviljan varmuusvarastoihin kotimaisen kysynnän tyydyttämiseksi. Varmuusvarastoja on siis tältä osin pienennetty, muuta edelleen voidaan olettaa, että ensi vuonnakin pellot saadaan kylvettyä, vaikka siemenviljasadosta ei tänäkään vuonna hyvää tullut. Suomi on normaalivuonna jopa viljan nettoviejä. Tänä vuonna tähän ei päästäne, mutta ei ole mitään aihetta olettaa, että maahan syntyisi tämän vuoden sadon vuoksi viljapulaa tai että jouduttaisiin turvautumaan valtion leipäviljavarastoihin.

Heinäkuussa 2018 Olkiluodossa vaurioitui tärkeä muuntaja tulipalon vuoksi, mikä johti Olkiluodon molempien ydinvoimalayksiköiden alasajoon. Vaikka kysymyksessä oli heinäkuu eikä esimerkiksi lämmityksen tarvittu suuria määriä sähköjä, oli tilanne lähellä kehittyä vavaksi häiriöksi Suomen sähkömarkkinoilla. On syytä pohtia, mitä olisi voinut tapahtua, jos häiriö olisi tapahtunut kovilla talvipakkasilla. Olisiko jouduttu jopa säännöstelytoimiin? Laajemmin on syytä arvioida, onko Suomella riittävät reservit sähköntuotantoon vakavien ja pitkäkestoisten häiriötilanteiden varalta. Kehitys markkinoilla on ongelmallinen. Merkittäviä kivihiiltä käyttäviä lauhdevoimaloita ollaan sulkemassa ja on epäselvää, miten tämä voimantuotanto voidaan pidemmällä aikavälillä korvata. Onko turvauduttava entistäkin enemmän tuontisähköön – ja onko sitä varmasti aina saatavissa?

Finanssialalla keskustellaan rahoituslaitosten varautumisesta Valtiovarainministeriön asettaman työryhmän annettua asiasta riitaisen mietinnön. Onko investoitava vahvasti kansallisiin varajärjestelmiin kansainvälisen järjestelmän pitkäaikaisten ja vakavien häiriöiden varalta vai olisiko panostettava kansainvälisten yhteyksien turvaamiseen ja sektorin mahdollisimman nopeaan kykyyn toipua erilaisista häiriöistä?

Vaikka ”tilanne on vakaa”, ei huoltovarmuustyölle näy loppua ja kun yhdestä haasteesta selvitään, voidaan olla varmoja, että uudet huolet ovat jo nousemassa keskusteluun. Olisikohan ns. Brexitin vaikutus Suomen huoltovarmuuteen seuraava keskustelun aihe?

Raimo Luoma,

Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja