Ihmisen näkökulma toimenpiteiden pohjaksi

Kävin aamulla turvallisuuskeskustelun pienten koululaisteni kanssa. Kimmokkeena oli pikku-uutinen päivän lehdessä: poliisi oli saanut lukuisia ilmoituksia lapsia autoon houkuttelevasta henkilöstä. Matkalla kouluun ja päiväkotiin keskustelimme siitä, miten pitää toimia, jos tuntematon aikuinen tuntemattomassa autossa pysähtyy vaikkapa bussipysäkille ja ehdottaa kyytiä.

Perheenäidin näkökulmasta kyseessä on mitä keskeisin turvallisuuskysymys. Niin on sekin, miten turvallisesti koulun pihasta pääsee bussipysäkille. Arkisia turvallisuushuolia on viime viikkoina varmasti ollut ainakin niillä kainuulaisilla, joiden pääsy hätänumeroon vaikeutui sähkönjakeluongelmien vuoksi – ja niillä etelänmatkaajilla, jotka kohtasivat turvallisena pidetyssä matkakohteessa tuhkarokkoepidemian puutteellisen rokotuspeiton vuoksi.

Turvallisuusasioiden horisontti on todella laaja-alainen ja moni-ilmeinen. Yksittäisen ihmisen näkökulma turvallisuuden käsitteeseen voi olla toinen kuin viranomaisella – ja joskus siinä painottuvat eri asiat kuin perinteisillä turvallisuusorganisaatioilla. Suomalainen kokonaisturvallisuusajattelu tuntuukin istuvan aikaan koko ajan paremmin ja paremmin.

Viime syksynä hyväksytty yhteiskunnan turvallisuusstrategia tarkastelee turvallisuutta laajalla akselilla. Samassa elintärkeiden toimintojen kokonaisuudessa ajatellaan olevan niin valtion johtamisen, talouden, puolustuskyvyn kuin henkisen kestokyvynkin. Kun laaja-alaiseen turvallisuuden käsitteeseen yhdistetään selkeä pyrkimys varautua ja varmistaa toiminnot monipuolisessa yhteistyössä, ollaan monta askelta kapea-alaista siiloajattelua edempänä.

Yksilön – ihmisen – näkökulma asioihin on hallinnon kannalta keskeinen, sillä yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa nimenomaan yksilötason hyvä elämä. Näkökulmassa on kyse myös faktojen ja kokemuksen joskus ristiriitaisesta todellisuudesta. Ihmiselle mielikuva ja kokemus on yleensä ratkaiseva, kun hallinto toimii usein suurempien massadatojen faktoissa. Jos siis esimerkiksi rikoksia ei tapahdu tilastojen valossa enempää kuin ennen, mutta ihmiset kokevat turvallisuuden heikentyneen – onko turvallisuus silloin heikentynyt vai ei?

Ihmisen tasolla turvallisuus on sekä tunnetta että tietoa – tämä hallinnossa ja politiikassa toimivien on hyvä pitää mielessä. Turvallisuuden tunne voi olla myös houkutteleva vaikuttamisen kohde niille, joiden ensisijainen tavoite on turvattomuuden ja muun hämmennyksen synnyttäminen.

Ihmisten, yhteisöjen ja yritysten näkökulmaa etsitään muuallakin kuin turvallisuustyön parissa. Valtioneuvosto käynnisti viime vuonna ekosysteemifoorumin. Sen puitteissa etsitään yhdessä monipuolisen sidosryhmäjoukon kanssa elämäntapahtumiin tai liiketoimintaan perustuvaa näkökulmaa esimerkiksi tietopolitiikkaan, liikenteen kasvuohjelmaan tai elinikäiseen oppimiseen. Vaikka työ on vielä kesken, yksi tulos on jo aistittavissa: yritykset, yhteisöt ja yksittäiset ihmiset kokevat hyvin myönteisenä sen, että heidät kutsutaan mukaan ratkomaan näitä omia ja yhteisiä kysymyksiä.

Ihmisen näkökulmaa etsimme myös Toimi-hankkeessa, joka valmistelee perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuksen käynnistämistä. Sosiaaliturvajärjestelmä on rakentunut pala palalta pitkällä aikavälillä, eikä monin osin enää täytä tavoitteitaan tai vastaa tämän päivän saatikka 2030-luvun tarpeisiin. Mutta kenen näkökulmasta sitä uudistetaan? Olemme ainakin aloittaneet työn nimenomaan ihmisen, hänen motivaationsa ja toimintansa peruselementtejä etsien.

Turvallisuussektorin kova ydin, puolustusvoimat, juhlii kuluvana vuonna satavuotisuuttaan. Onnea puolustusvoimille! Juhlavuoden käynnistävässä seminaarissa ilahdutti kuulla, kuinka edistyksellisesti puolustusvoimat katsoo esimerkiksi varusmiespalveluksen kehittämistä nimenomaan varusmiehen tai – naisen näkökulmasta. Käydyn paneelin perusteella ennakoin myös voimistuvaa keskustelua siitä, miten juhlavuoden teeman – ”maanpuolustus kuuluu kaikille” – mukainen henki toteutuu tulevaisuudessa entistä tasa-arvoisemmin miesten ja naisten välillä.

Pääministerin valtiosihteeri, Paula Lehtomäki