Vapaaehtoisresurssit paremmin turvallisuutemme tueksi

Suomalaisessa yhteiskunnassa olemme tottuneet toimimaan yhdistyksissä ja järjestöissä. Maassamme on yli 100 000 rekisteröityä yhdistystä. Järjestöjen piiriin kuuluu suuri osa väestöstämme ja potentiaalia on vielä suuremman massan saavuttamiseen. Modernin yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta rakennettaessa on hyödynnettävä järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan erityisrooli. Hyvin koulutetun vapaaehtoisvoiman antennit ovat ulkona ja oikein suunnatut. Ongelmien kehittyminen turvallisuusuhkaksi voidaan ehkäistä kun ne huomataan ajoissa.

Pelastustoimessa viranomaiset eivät pystyisi toimimaan ilman hyvin organisoituja vapaaehtoisia. Onnettomuuden sattuessa lähiyhteisön jäsenet rientävät uhrien avuksi. Kriisin jälkeinen ensihuolto ja henkinen tuki hoituu järjestöjen avulla. Meillä on aina osattu auttaa lähimmäistä. Järjestäytyneen toiminnan ympärillä on myös suuri määrä järjestäytymätöntä kansalaistoimintaa, jonka painoarvo turvallisuuden rakentamisessa on hyvä tunnistaa. Ajankohtaisena esimerkkinä on kansalaisten tekemä vaikuttamistyö pakolaisten vastaanottamisessa ja kotouttamisessa. Asenteisiin vaikuttaminen on tärkeää. Oikean ja faktapohjaisen tiedon jakaminen on välttämätöntä vihapuheen kärjistämässä asenneilmapiirissä.

Järjestökentällä on kauan ollut yhteys viranomaisiin, mutta vasta viime aikoina tähän voimavaraan on alettu kiinnittää erityistä huomiota. Turvallisuuskomitea, joka on suomalaisen yhteiskunnan korkein varautumisen yhteensovittaja viranomaistasolla toteaa nyt, että vapaaehtoisjärjestöt ovat keskeisiä yhteiskunnan turvallisuustoimijoita. Järjestötoiminnan potentiaali tunnustetaan, ja se halutaan valjastaa aiempaa paremmin yhteiseen käyttöön. Järjestöjen edustajalle on annettu pysyvä asiantuntijapaikka Turvallisuuskomiteassa.

Turvallisuuskomitean ja järjestöjen yhteistyöhön kohdistuu suuria odotuksia. Komitea tunnustaa taidon ja tiedon, jota järjestöt ovat vuosikymmenien aikana kentällä koonneet. Sitä halutaan hyödyntää. Järjestöt identifioivat yhdessä Turvallisuuskomitean järjestöedustajan kanssa järjestöjä koskevia teemoja komitean asialistalle ja tuovat järjestökentällä esiin tulevia kysymyksiä komitean tietoon. Kyetäkseen pitkäjänteiseen ja tulokselliseen työhön, järjestöt ja viranomaiset sopivat tehtävien ja vastuunjaosta, niin että kumpikin puoli tietää mitä toiselta voi odottaa.

Järjestömaailman edustajat kytketään läheisesti myös yhteiskunnan turvallisuusstrategian valmisteluun ja toimeenpanoon. Uuden strategian päivitystyö on käynnistynyt. Yksi Turvallisuuskomitean identifioimista päivitystyön tavoitteista on järjestöjen roolin ja alueellisen sekä kunnallisen tason varautumisen parempi kuvaaminen. Järjestöpuolella päivitystyössä ovat mukana pelastus- ja valmiusalan rinnalla vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöt sekä sosiaali- ja terveysalan toimijat. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitys avaa portin vapaaehtoisresurssien suunnitelmalliselle ja laajalle käytölle.

Moni-ilmeinen järjestökenttä ei muodosta yhtenäistä ryhmää toiminnoiltaan ja organisoitumiseltaan. Kentän taitoja etsittäessä on keskeistä antaa painoarvoa ihmisten oman toiminnan ja omintakeisuuden vahvistamiselle, yhteisöjen oman toimintakyvyn tukemiselle. Parhaat auttajat ovat usein oman paikkakunnan väkeä. He ovat myös nopeimmin paikalla. He osaavat toimia omassa elinympäristössään, jossa he tuntevat yhteisönsä vahvuudet ja heikkoudet sekä kokemuspohjaisen opin. He huolehtivat ensiaputaitojen osaamisesta, pelastustoiminnasta, valmiuskoulutuksesta ja riskien tunnistamisesta paikallisesti. Henkinen kriisinkestävyys kasvaa, kun tiedämme osaavamme auttaa, ja voimme luottaa siihen, että kanssaihmiset ympärillä osaavat tehdä saman tarvittaessa meille. Mitä enemmän auttamisvalmiita ihmisiä ympärillämme on, sitä turvallisemmaksi koemme ympäröivän yhteiskunnan.

Suomalaisten luottamus viranomaisten toimintakykyyn on kansainvälisesti mitattuna huippuluokkaa. Luottamus on seurausta hyvinvointiyhteiskunnan onnistumisesta. Kun toimivaltaa luottamuksen seurauksena on siirtynyt viranomaisille, on vastapainona kansalaisten puolella syntynyt passivoitumista. Turvallisuus nähdään viranomaisten tarjoamana ja takaamana palveluna. Oman yksilöpanoksen merkitys ja velvoite unohtuu. Tehtävämme on palauttaa yhdessä tekemisen perinne ja tuoda perinne vahvaksi osaksi suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta.

Pertti Torstila