Pohjoismaiden yhteistyö entistä tärkeämpää sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisessa

Yhteistyön tiivistäminen naapurimme Ruotsin kanssa on noussut viime aikoina puheenaiheeksi erityisesti turvallisuus- ja puolustussektorilla. Pohjoismaisella yhteistyöllä on jo pitkät perinteet erityisesti taloudessa, kulttuurissa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Osa yhteistyöstä on jäänyt suunnitteluasteelle. Aikanaan on mietitty mm. yhteistä rahaliittoa ja vapaakauppa-aluetta.

Terveydenhuollon varautumisessa suunnitelmat eivät ole jääneet paperille. Pohjoismaat solmivat asiasta valtiosopimuksen New Yorkin terroritekojen jälkimainingeissa vuonna 2002. Silloinkin maailman tilanne oli turvallisuuden näkökulmasta käännekohdassa. Pohjoismaiden terveydenhuollon varautumista johtavat olivat tehneet yhteistyötä jo pitkään tätä ennen. Yhteistyölle haluttiin tuolloin sopimuksella muodolliset puitteet. Sopimuksen kaitsijaksi perustettiin Huippuvuorilla käytyjen neuvottelujen mukaan ristitty Svalbard-ryhmä.

Vakiintuneella yhteistyöllä oli suuri merkitys esimerkiksi silloin, kun Islannissa sijaitseva Eyjafallajökull-tulivuori purkautui vuonna 2010. Purkauksen aiheuttama tuhkapilvi vaikeutti huomattavasti lentoliikennettä, ja tämä hankaloitti mm. elinsiirtojen kuljetuksia Pohjoismaissa. Pohjois-Norja pystyi nopealla aikataululla tukeutumaan Lapin keskussairaalaan Rovaniemellä. Käytännön esimerkkejä kriisitilanteista, joissa varautumisen yhteistyö on konkretisoitunut toiminnaksi, löytyy lukuisia muitakin.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on yksi tärkeä osa turvallisuuden ylläpitämisessä, ja sen rooli on vain korostunut. Kun Euroopan turvallisuustilanne on jälleen muuttunut, olemme joutuneet huomaamaan, että varautuminen ja nopea reagointikyky ovat entistä tärkeämpiä, jotta voimme toimia kriiseissä riittävän tehokkaasti.

Aiomme vahvistaa sosiaali- ja terveyssektorin yhteistyötä varautumisessa, kun Suomi tänä vuonna toimii Pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtajana. Vahvennetulla mandaatilla laajennetaan pohjoismainen varautumisen yhteistyö koskemaan terveydenhuollon lisäksi sosiaalihuoltoa. Uusia varautumiseen liitettäviä asioita ovat esimerkiksi psykososiaalinen tuki, evakuointikeskusten perustaminen ja ylipäänsä huolehtiminen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista ihmisistä.

Valmiustoiminta edellyttää joustavuutta ja nopeaa toimintaa. Onnistuakseen se edellyttää myös etukäteen luotuja verkostoja ja toimintamalleja. Sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta pohjoismaista valmiusyhteistyötä kannattaisi laajentaa kokonaisturvallisuuden suuntaan, jolloin yhteistyötä tehtäisiin entistä enemmän ylihallinnonalojen rajojen. Esimerkiksi pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöstä olisi hyötyä myös pohjoismaisessa varautumisessa.

Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli on kysytty vientituote. Seuraavaksi suunnitteluun olisi hyvä ottaa pohjoismainen kokonaisturvallisuuden malli, ja pistää se sitten pohjoismaisen tehokkaasti myös täytäntöön.

Päivi Sillanaukee

kansliapäällikkö

Sosiaali- ja terveysministeriö