Suomi varautui kevään kaksissa vaaleissa vaalihäirinnän mahdollisuuteen ennennäkemättömillä tavoilla – ja erittäin läpinäkyvästi

 

Turvallisuuskomiteassa on hyväksytty vaalivaikuttamisen koulutushankkeen loppuraportti, joka pitää varautumistyötä onnistuneena. On aika pohtia, voivatko muut oppia onnistumisista. Tässä blogikirjoituksessa keskitytään viestintään.

Varautumisen hankkeissa ei ole totuttu vastaavaan avoimuuteen kuin tässä työssä. Kymmenissä luentotilaisuuksissa ja haastatteluissa kerroimme suoraan vahvuuksistamme (”vaalijärjestelmämme on luotettava”), minkälaisia ongelmia voi tulla (”vaikka perusteita ei ole, järjestelmämme luotettavuutta voidaan kyseenalaistaa”), arvaammeko syyllisiä etukäteen (”meillä on 360 asteen lähestymistapa, emme ennakoi tekijöitä vaan keskitymme omien ongelmiemme korjaamiseen”).

Yleisöjä tavoiteltiin monin tavoin. Kansalaiskampanjassa ”Maailman parhaat vaalit – mieti miksi” arvostetut henkilöt kertoivat omin sanoin haluamiaan asioita vaalien merkityksestä. Mainoksia pyöri niin televisiossa, radiossa, lehdissä kuin sosiaalisessa mediassakin, ja kampanjan oli havainnut 44 prosenttia kyselyyn vastanneista. Yleisö koki vaalivarautumiskampanjan tärkeäksi (41%) tai erittäin (27%) tarpeelliseksi. Ehkä kampanjan keskushenkilöt (nimilista) pystyivät kuvaamaan asian uskottavalla tavalla niin, että sanoma tuli kuulluksi eri ryhmissä. Vaikka luvut ovat vakuuttavia, nuorimmat ikäluokat kampanja tavoitti huonoimmin.

Luentotilaisuuksissa yleisö oli erityisen kiinnostunut suurista linjoista, ongelmien aiheuttajista, mistä vaalihäirinnän voi tunnistaa ja kuinka itse voi asiaan varautua. Kysymysten kirjo repesi, kun hankkeen asiantuntijat osallistuivat Suomi24-keskustelufoorumin ”Kysy Mitä Vain”–chatiin. Kahden tunnin aikana vaalihäirintää koskevia yleisökysymyksiä oli noin 80, ja ne ovat vielä netistä löydettävissä[1].

Kysymyksiä esitettiin laidasta laitaan ja niihin kaikkiin pystyttiin vastaamaan. Online-keskustelu oli hankkeeseen osallistuneille turvallisuustoimijoille uusi keino olla vuorovaikutuksessa suoraan yleisön kanssa, ja koulutushankkeessa kokeilua pidettiin onnistuneena. Koimme myös, että ehkä tavoitimme joitakin ryhmiä, jotka jäävät usein pimentoon.

Viranomaisten on pohdittava jatkuvasti keinoja, jotta viestintä saisi kiinni etääntyvät ja erkanevat kansalaiskuplat. Ikä, mielipiteet polttavista aiheista, etninen tausta, sukupuoli ja monet muut seikat luovat ryhmiä ja omanlaistansa puhetta. Viranomaisten työn tulee olla perusteltua ja merkityksellistä näille yksilöille, jotka ovat samalla myös kansalaisia, äänestäjiä ja veronmaksajia. Koimme, että omassa tapauksessamme onnistumista tukivat entistäkin suurempi avoimuus ja uusien kanavien hyödyntäminen.

Antti Sillanpää

Erikoistutkija, Turvallisuuskomitea

[1] Kysymykset ja vastaukset ovat löydettävissä https://keskustelu.suomi24.fi/t/15571931/kysy-mita-vain-vaalihairinnasta!-asiantuntijat-vastaavat-5-3–klo-14-16.