Huoltovarmuuden ja kriisinkestävyyden kehittäminen – Oppitunteja pandemiasta

Turvallisuuskomitean puheenjohtajana toimiva puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti puhui 14.10.2021 järjestetyssä Kouvolan turvallisuuskonferenssissa koronapandemian opeista huoltovarmuuden ja kriisinkestävyyden kehittämiselle tulevaisuudessa. Myös turvallisuuskomitean pääsihteeri Petri Toivonen osallistui tilaisuuden paneelikeskusteluun, jossa puitiin pandemian hoitamisen onnistumista Suomessa eri näkökulmista.

Kansliapäällikkö Juustin puhe kokonaisuudessaan tekstimuodossa:

”On erinomaisen tärkeää päästä keskustelemaan tänään Kouvolan turvallisuuskonferenssin puitteissa varautumisesta ja kriisinkestävyydestä. Tästä seminaarin laajasta osallistujakaartista näkee, kuinka huoltovarmuuden ja kriisinkestävyyden ulottuvuudet yltävät ulko- ja turvallisuuspolitiikan tasolta jokaiseen kuntaan ja alueeseen, joissa se konkretisoituu viime kädessä kansalaisten arkeen. Tarvitaan tilaa avoimelle asiantuntijakeskustelulle ja mielipiteiden vaihdolle erityisesti nyt, kun on paikka alkaa kehittämään entistä kestävämpää kansallista varautumisen mallia. Suomen tulee yhtä lailla olla aloitteellinen EU:n kriisivasteen ja varautumiskyvyn rakentamisessa, samoin kuin yhteisten pohjoismaisten kyvykkyyksien luomisessa.

Koronakriisi laittoi ensimmäistä kertaa sotien jälkeen järjestelmämme todelliseen testiin. Terveydenhuollon kantokykyä, huoltovarmuutta ja kriisijohtamista on erityisesti koeteltu. Nyt erityisen tärkeää on asiantuntijatietoon pohjautuva monialainen arviointi, jossa (ei etsitä syyllisiä) vaan ratkaisuja pitkälle tulevaisuuteen ennakoiden. Varautumisen prosessin onnistumisista ja epäonnistumisista jalostettava palaute luo tällöin pohjan tulevaisuuden ennakoinnille. Korjaustoimenpiteissä vaaditaan kuitenkin malttia ja kokonaisuuden huomiointia, ettei rikota toimivia ratkaisuja. Ajankohtainen ja luotettava tilannekuva sekä kyky tehdä oikea-aikaisia päätöksiä on turvattava eri tilanteissa ja toimintatasoilla kriisijohtamisen mallia kehittämällä. On myös katsottava tarkkaan ja avoimin mielin ne johtopäätökset, joita koronakriisistä jo on tehty Onnettomuustutkintakeskuksen ja Sitran toimesta, sekä muissa selvityksissä. Käytännössä varautumisen kehittämisestä vastaa kuitenkin lopulta kukin organisaatio, ja siellä varsinainen työ on tehtävä. Erityisesti jokaisella alueella pitäisi paremmin hyödyntää tuntemusta paikallisista olosuhteista varautumista kehitettäessä.

Toimin Turvallisuuskomitean puheenjohtajana, jossa pohditaan varautumisen ja kokonaisturvallisuuden asioita poikkihallinnollisesti. Suomalaisen järjestelmän vahvuus onkin se, että varautumista ja turvallisuutta rakennetaan yhdessä. Kokonaisturvallisuuden toimintamallin pitää pystyä vastaamaan tulevaisuudessa – pandemiatilanteen lisäksi – monenlaisiin uhkiin ja kriiseihin. Kriisit eivät globaalissa keskinäisriippuvaisessa kansainvälisessä järjestelmässä tunne hallinnonalojen tai valtioiden rajoja. Turvallisuusympäristömme on jatkuvassa muutoksessa eikä monialaisiin uhkiin varautumisen tärkeyttä voida korostaa liikaa. Sotilaallisen hyökkäyksen skenaario on edelleen vaikutuksiltaan vakavin, koko yhteiskunnan olemassaoloa uhkaava kriisi, mutta turvallisuusympäristömme on monin tavoin muutoksessa ja varautumisen rakenteiden on elettävä ajassa. Eli kansainvälisessä yhteistyössä ja EU-päätöksenteossa huoltovarmuusnäkökulma on huomioitava entistä vahvemmin. Jatkossa meiltä edellytetään yhä enemmän yhteistyötä myös elinkeinoelämän suuntaan. Huoltovarmuus on Suomen asia, mutta toimintaympäristö on monikansallinen.

Huoltovarmuuden kysymykset nousivat monin tavoin esiin koronakriisin alettua. Tärkeimpien ydintoimintojen jatkuvuus kriisi- ja häiriötilanteessa oli todellakin päivän teema. Huoltovarmuus on Suomessa kansainvälisestikin katsottuna hyvällä tasolla ja järjestelmämme on ainutlaatuinen, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö parannettavaa olisi. Huoltovarmuusneuvoston tuella HVK onkin ennakkoluulottomasti nostanut esiin kehittämistarpeita, laatinut perusteellisia selvityksiä järjestelmän tilasta ja tehnyt uudistuksia.

Materiaalinen varautuminen on perinteisesti ollut tärkeä osa huoltovarmuutta. Siitä painopiste on siirtynyt yhteiskunnan resilienssin varmistamiseen, missä korostuu myös yrityselämän kyky jatkuvuudenhallintaan ja toimitusvarmuuteen. Huoltovarmuusorganisaation poolien roolia ja tehtäviä elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyöelimenä tuleekin jatkossa tarkentaa. Varmuus-, turva- ja velvoitevarastoinnin kehittäminen on lisäksi pidettävä käynnissä.  Tämä kaikki vaatii tehostamista ja edellyttää laajaa analyysi-, suunnittelu-, kehittämis- ja sääntelytyötä. Turvallisuuskomiteassa seuraamme tätä tarkkaan.

Kriisin syntyessä koko suomalaisen yhteiskunnan pitää saada ripeästi liikkeelle tarvittavat resurssit ja pitää yllä elintärkeät toiminnot. Koronapandemia on osoittanut tarpeen selkeyttää vastuita, madaltaa hallinnonalojen siiloutumista ja saada elinkeinoelämä sekä järjestöt tukemaan vielä syvemmin viranomaistyötä. Kokonaisturvallisuuden mallin voima on yhteistyössä ja luottamuksessa. ”Kaveria ei jätetä-periaatetta” tulee varjella yhteiskunnan eheyden ylläpitämiseksi myös tulevaisuudessa. Tilannekuvan ylläpitoa ja jakamista sekä toiminnan harjoittelua tulee entisestään kehittää. Oleellinen osa yhteiskunnan eheyden ylläpitoa on toimiva kriisijohtamisen malli, jonka organisaatioprosessissa kyetään tehokkaasti tunnistamaan uhkat ja niiden vaikutukset omaan toimintaan sekä luomaan toimintamalli poikkeuksellisesta tilanteesta selviytymiseen ja siitä toipumiseen jo ennen kuin vallitseva tilanne on kehittynyt liian vakavaksi.

Pelkkä malli itsessään ei riitä. Jotta toiminta kriisitilanteissa on tehokasta, mallin ja sen toimielinten käyttöä pitää harjoitella ja sen pitää elää myös ajan hermoilla. Valtion johdon tukemiseksi tarvitaan kokonaisturvallisuutta tarkasteleva suunnittelu- ja valmisteluelin tukemaan erilaisiin kriiseihin tai mahdollisesti samanaikaisesti useampaan häiriötilanteeseen vastaamista. Operatiivisen päätöksenteon toimivaltuuskysymyksiä ja johtosuhteita tulee myös täsmentää/tarkentaa. Koronakriisin myötä on selvää, että terveysturvallisuus ei siedä viivästyksiä ja hitaus syö koko järjestelmän uskottavuutta.

Turvallisuuskomitean tekemän esityksen pohjalta hallitus on antanut toimeksiannon Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitystyön käynnistämiseksi. Päivityksessä huomioidaan laaja poikkihallinnollinen valmistelu, mukaan lukien alue- ja paikallistaso, elinkeinoelämä ja järjestöt. Päivitys tehdään rinnakkaisena suunnitteluprosessina huomioiden rajapinnat selontekoihin, muihin strategiatöihin, kansallisen riskiarvion päivitykseen ja kriisilainsäädännön kehittämistyöhön. Tämän hetkisiä toimintamalleja on kuitenkin järjestelmällisesti noudatettava, kunnes uusista on sovittu. Suomessa onkin totuttu vahvaan laillisuusperiaatteeseen ja uskotaan siihen, että yhdessä sovittujen sääntöjen noudattaminen palvelee koko yhteiskunnan etua.

Lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota lainsäädäntötyön tärkeyteen kriisinkestävyyden osana. Suomalaisen järjestelmän hitautta reagoida muutostarpeisiin on osittain kritisoitu koronakriisin aikana. Parlamentarismi ja laillisuusperiaate ovat kuitenkin perustuslakiin kirjattuja järjestelmämme ominaisuuksia, joihin kriisijohtamisen malli on sovitettava. Ei toisin päin. Parhaiten tämä kehitystyö onnistuu tietenkin normaalioloissa, joten resilientin ja kestävän lainsäädännön rakentaminen on oltava jatkuvasti käynnissä. Varautumisen prosessiin tulisikin lisätä lainsäädännön arviointia ja kehittämistä. Lainsäädännön lisäksi vapaaehtoisuudella, positiivisilla kannustimilla ja sopimuksilla on myös keskeinen merkitys. Viime kädessä kuitenkin vastuut on voitava osoittaa.

Kriiseillä on tapana yllättää ja osoittaa valmistautumista ohjanneet oletukset puutteelliseksi. Varautuminen ei kuitenkaan koskaan mene hukkaan. Varautumista pitää rakentaa nyt entistä perusteellisemmin vastaamaan muuttuviin uhkakuviin ja monialaisen vaikuttamisen tilanteisiin, joissa käytetään hyväksi järjestelmämme heikkouksia. Kriisit tulevat harvoin yksin, joten heikkoa varautumisen tilaa voidaan käyttää monin tavoin myös tahallisesti hyväksi. Nyt jos koskaan, on kuitenkin oikea hetki kerätä yhteen pandemian oppitunnit ja ryhtyä rehellisen realistisesti toimeen. Ensi kerralla, joka varmasti myös tulee, mutta eri muodossa olemme paremmin valmistautuneita, niin valtakunnallisesti kuin aluetasollakin.

Turvallisuuskomitean puolesta voin sanoa, että on ilo nähdä näin kattava ja asiantunteva edustus tärkeän asian äärellä tänään. Haluaisin kannustaa kaikkia konferenssiin osallistuvia avoimeen dialogiin ja käyttämään mahdollisuuden hyödyksi keskustella ja viedä näin eteenpäin varautumisen, huoltovarmuuden ja yhteiskunnan turvallisuuden asiaa.”