Järjestökenttä – hybridin ukemi ja ippon

Suomalainen järjestökenttä on sekä vahvuus että heikkous hybridivaikuttamisen torjunnassa. Siihen voidaan vaikuttaa ja vaikutetaan.

 Vihamielisiä aikeita

Monet vihamieliset hybridikeinot tunnetaan. Esimerkiksi poliittiseen päätöksentekoon vaikutetaan ja kyberhyökkäykset ovat arkipäivää. Erityisen haavoittavaa on luottamuksen horjuttaminen kansalaisyhteiskuntaa kohtaan. Vahvan kansalaisyhteiskuntamme ytimen – aktiivisten kansalaisten osallistumisen, sananvapauden, perusoikeuksien ja luottamuksen – heikentäminen ei välttämättä tapahdu nopeasti. Hitaasti ja huomaamatta saatamme joutua tilanteeseen, jossa kansalaistoiminta ei houkuttele tai siitä on tullut ase yhteiskuntaa vastaan. Sosiaalisessa mediassa leviävistä synkistä kuvauksista voi tulla tulevaisuuden todellisuutta.

Vihamielistä toimijaa mahdollisuus houkuttaa. Tavoitteena voi olla heikentää kansalaisten kriisinsietokykyä, lamaannuttaa uskoa toisimme ja järjestelmäämme – johdattaa uskomaan tiedon sijaan valheisiin. Luottamuksen nakertaminen heikentää sinun ja minun tahtoa elää sovussa.  Se vaikeuttaa yhteisen päämäärän eteen toimimista ja demokraattista päätöksentekoa. Osuma kansalaisten vapaaseen ajatteluun ja yhteiskuntaan osallistumiseen voi olla tuhoisaa.

Kansalaisjärjestöt maalina

Millainen osuus hybridivaikuttamisesta kohdistuu kansalaisjärjestöihin tai niiden kautta? Vaikuttamisen kokonaisuuden voi mieltää kakuksi, jossa on erilaisia viipaleita ja kerroksia. Mikä siivu on suunnattu järjestöjä vastaan ja millä reseptillä se on leivottu? Mitä piiloutuu uuden kerroksen alle tullakseen taas näkyväksi seuraavassa? Millaisen palan lohkaisu kaataa kakun? Onko mukana politiikkaa, taloutta, käytetäänkö informaatiovaikuttamista, kyberhyökkäyksiä – sotilaallisia keinoja?

Esimerkkejä kansalaisjärjestöjen roolista hybridivaikuttamisessa on Ukrainasta. Venäjän toimet Krimillä ovat olleet hybridivaikuttamisen – tai hybridisodankäynnin – esimerkkinä lähes kaikissa kirjoituksissa, ikään kuin esitelmänä ilmiöstä ”uudenlaisena” sodankäynnin muotona. Viittauksia kansalaisjärjestöjen merkitykseen nousee mm. siten, että Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan kansalaisiin esimerkiksi rahoittamalla valtavilla summilla sille myötämielisiä järjestöjä.

Kuluneen vuoden tapahtumat Valko-Venäjällä puhuvat karua kieltään. Kansalaisyhteiskuntaan on kohdistunut menneen kesän aikana puhdistusoperaatioita pidätyksineen ja kotietsintöineen. Edes hyväntekeväisyyttä harjoittavat poliittisesti sitoutumattomat järjestöt eivät ole saaneet olla rauhassa. Kansalaisten vapaata aktiivisuutta vaientamalla aiheutetaan pelkoa ja perusteltua uhkaa jopa hengen menetyksestä. Kansalaisaktivistit eivät ole olleet turvassa maansa ulkopuolellakaan. Diktatuurin pihdit ovat tiukat.

Tällä hetkellä Valko-Venäjä painostaa Eurooppa käyttämällä siirtolaiseksi houkuttelemiaan ihmisiä hybridivaikuttamisen välikappaleina. Valkovenäläinen media nostaa ahkerasti humanitaaristen järjestöjen huolta ihmisoikeussopimusten rikkomisesta ja humanitaarisen suojelun tarpeesta rajalle jumittuneiden ihmisten tilanteen ratkaisemiseksi – EU:n heikkoutta osoittaakseen. Valheet eivät edes hävetä.

Kokonaisturvallisuuden malli vahvuutena – nukkua ei voi

Luotan siihen, että suomalaiset valtion kanssa yhteen hiileen puhaltavat kansalaisjärjestöt osaltaan suojaavat meitä hybridivaikuttamiselta. Toisaalta yhteiskuntaamme rapauttava polarisoitumiskehitys on vahvistunut. Syrjäytyminen ja hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle jääminen ovat liian monelle arkipäivää. Yhteiskunnan turvaverkkojen silmujen välistä voi pudota helposti, jolloin kohtalona voi olla näkökulmien radikalisoituminen ja etsiytyminen saman mielisten joukkoon.

Kansalaisiin, ja samalla myös järjestökenttään kohdistuvasta hybridivaikuttamisesta esimerkkeinä ovat erilaiset disinformaatio-kampanjat, jotka ovat näyttäytyneet esimerkiksi kansainvälisesti liikehtivien salaliittoteorioiden myötä myös meillä. Tunnistammeko näitä tilanteita tarpeeksi ja osaammeko ennakoida tulevaa? Miten maahanmuuttoon liittyvä keskustelu tiivistyy Valko-Venäjän tilanteen myötä?

Suomalaiseen yhteiskuntamalliin kuuluu vahva järjestökenttä. Hybridivaikuttamisesta ja kansalaisyhteiskunnan suhteesta puhutaan siihen nähden vähän. Tuskin lainkaan. Hyvinvoinnistamme kunnioitettava osa on järjestöjen toiminnan vastuulla. Jokainen meistä voi osallistua, vaikuttaa ja toimia yhteiskunnan jäsenenä yhteiseksi hyväksi. Järjestöillä on tärkeä tehtävänsä myös kokonaisturvallisuusajattelussa. Järjestöt toimivat viranomaisten tukena kriisin aikoina hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kansallisen turvallisuuden ja maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi.

Varautumisessa on viimeinen hetki edistää tietoisuutta suomalaisen kansalaisyhteiskuntamme erityisyydestä ja kansalaisten aktiivisuuden merkityksestä kokonaisturvallisuusajattelussa. On lisättävä ymmärrystä siitä, miten sitä voidaan tarkoituksellisesti vahingoittaa. On torjuttava paha hyvällä, mutta tietoisen vahvalla otteella yhteiskuntarauhan, maan turvallisuuden ja yhteisen osallistumisen tahtotilan säilyttämiseksi. Judossa käytettävää maksimaalisen tehon periaatetta noudattaen, vastustajan voimaa hyödyntäen. Vihamielisiin vaikuttamisyrityksiin on syytä havahtua viimeistään nyt.

Riitta Kauppinen
Väitöstutkija, Maanpuolustuskorkeakoulu
KM, kansalaisyhteiskuntakysymyksiin erikoistunut järjestöjohdon ammattilainen