Aivan rajalla

Viime elokuussa Turvallisuuskomitean blogikirjoituksessani totesin: ”olemme eläneet viime vuosikymmenet turvallisuuden kannalta vakaata aikaa. Vaikka Suomen rajoihin ei kohdistukaan tällä hetkellä rajaturvallisuutta heikentäviä uhkatekijöitä, olemme nopeasti kohdanneet tilanteen, jossa turvallisuusympäristömme ennakoiminen on käynyt aikaisempaa haastavammaksi.”

Haluamatta korostaa omia profeetan lahjojani voin vain todeta, että kuluneen vuoden aikana monet viime vuonna tunnistetut riskit muuttuivat realismiksi, jonka kanssa niin Rajavartiolaitos kuin monet muutkin viranomaiset ovat joutuneet painimaan. Tätä kirjoittaessani voin kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että johtamani organisaatio on selviytynyt haasteista hyvin. Sitä tietysti voi Rajavartiolaitoksen kaltaiselta valmiusorganisaatiolta odottaakin. Käytänkin tässä tilaisuuden hyväkseni ja osoitan kiitokseni niin omalle henkilöstölleni kuin Rajavartiolaitoksen yhteistoimintaosapuolille. Eurooppalaisessa mittakaavassa toiminta ansaitsee hyvän arvosanan.

Toukokuussa julkistettiin kaikkien aikojen ensimmäinen hallituksen selonteko sisäisestä turvallisuudesta. Tätä kirjoittaessani valmisteltavina ovat vielä puolustusselonteko sekä ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. Ne yhdessä muodostavat kokonaisturvallisuuden keskeisen viitekehyksen kuluvalla hallituskaudella. Sisäministeriön hallinnonalalla hallitusohjelman ja selontekojen perusteella laaditaan sisäisen turvallisuuden strategia, joka puolestaan antaa suuntalinjoja niin Rajavartiolaitoksen kuin muidenkin sisäisen turvallisuuden toimijoiden käytännön toiminnalle ja strategiatyölle. Kuluva vuosi onkin tärkeiden strategisten päätösten tekemisen aikaa niin valtioneuvostossa, ministeriöissä kuin niiden alaisissa hallinnoissakin.

TOIMINTAYMPÄRISTÖ

Laiton maahantulo ensin sisärajojen yli Saksasta ja Ruotsista, ja sitten ulkorajan yli Suomen pohjoisimmilla rajanylityspaikoilla Raja-Joosepissa ja Sallassa oli viime vuonna alkanut uusi ilmiö. Eurooppa on kautta aikain ollut kontrolloimattoman siirtolaisuuden kohteena. Monesta eri syystä Suomi on ollut aiemmin sivussa kaikkein vahvimmista muuttovirroista. Arabikeväänä 2011 Pohjois-Afrikasta alkanut ja Lähi-Itään jatkunut dominoefekti aiheutti kuitenkin mittasuhteiltaan sellaisen vyöryn, joka ei enää pysynyt ”perinteisissä” laittoman maahantulon kohde- ja kauttakulkumaissa. Se levisi ja laajeni käytännössä kaikkiin Euroopan maihin. Sekä Euroopan Unioni että sen jäsenmaat joutuivat uuden tilanteen eteen ja ilmiön kokoluokkaan nähden osa paremmin, mutta enimmäkseen huonommin valmistautuneina.

Täydellinen valmistautuminen tämän kaltaisen massiivisen vyöryn hallintaan olisikin ollut mahdoton tehtävä monestakin eri syystä. Ilmiöllä oli, ja on edelleenkin, ulottuvuuksia, joihin ei EU:n puitteissa voida vaikuttaa. Sellaisia ovat mm. olosuhteet siirtolaisuuden lähtömaissa. EU:n päätöksenteon hitaus ja päätösten toimeenpanon kirjavuus jäsenmaissa johti reagointiin ennakoinnin sijaan. Eikä jäsenmailla yksinkertaisesti ollut eikä ole varaa ylläpitää järjestelmiä vain siltä varalta, että tämän suuruusluokan ilmiö tapahtuisi.

Edellä sanomaani voi soveltaa myös muuhun sisäisen turvallisuuden tilanteeseen. Laiton maahanmuutto rikollisine lieveilmiöineen, väkivaltaisen islamismin nousu terrori-iskuineen sekä Itämeren alueella kiristynyt turvallisuuspoliittinen tilanne ovat asioita, joihin vastaamiseen viranomaisten perusvalmius ei välttämättä riitä. Tilanteen kehittymisen ennustettavuus on heikentynyt eikä käännettä parempaan valitettavasti ole näköpiirissä.

RVL:n SOPEUTTAMISTOIMET

Mennäkseni Rajavartiolaitoksen kuulumisiin, aloitan keväällä julkaistun selonteon ja Rajavartiolaitoksen resurssien valossa. Rajavartiolaitos on supistanut toimintaansa merkittävästi 1990-luvulta lähtien. Parhaillaan Rajavartiolaitoksessa on käynnissä vuodesta 2013 vuoteen 2017 ulottuva 28 miljoonan euron (noin 13 prosenttia toimintamenoista) sopeuttamisohjelma. Taloustilanne pakottaa Rajavartiolaitoksen edelleen priorisoimaan tehtäviään ja aloittamaan uusien sopeuttamistoimien toimeenpanon käynnissä olevan sopeuttamisohjelman vielä ollessa kesken. Vuoteen 2020 mennessä talouden sopeuttamista tarvitaan vielä n. 15 miljoonaa euroa.

SUORITUSKYVYN KEHITTÄMINEN

Edellä kuvatut sopeuttamistoimet on luonnollisesti toteutettava siten, ettei Suomen turvallisuus vaarantuisi sen vuoksi, että Rajavartiolaitoksen päätehtävät jäävät toteuttamatta. Heikentyneen turvallisuustilanteen takia hallitus onkin selonteossa linjannut, että itärajan valvontaa vahvennetaan siirtämällä sinne muista tehtävistä, pääosin rajanylityspaikoilta, 160 rajavartijan työpanos. Siitä 100 hoidetaan Rajavartiolaitoksen omin toimenpitein ja loppuihin 60:een Rajavartiolaitos odottaa saavansa lisäresursseja. Tällä pystytään tyydyttävästi ylläpitämään rajaturvallisuutta, harvaan asuttujen alueiden turvallisuuspalveluiden saatavuutta, alueellisen koskemattomuuden turvaamista ja kykyä torjua hybridiuhkia, mutta särkymävaraa ei juuri ole. Siksi on varauduttava merkittävään valvontahenkilöstön lisäykseen myös nopealla aikataululla. Uuden rajavartijan rekrytointi ja kouluttaminen kestävät kuitenkin kaksi vuotta. Siksi Rajavartiolaitos on luonut äskettäin eläkkeelle jääneistä rajavartiomiehistä pysyvän lisäosan rajaturvallisuusreserviinsä.

Rajavartiolaitos varautuu hybridiuhkiin osana rajaturvallisuus- ja meripelastustehtäviään, muuta varautumista sekä henkilökunnan ja asevelvollisten koulutusta. Lisäksi Rajavartiolaitoksen ja muiden vastuuviranomaisten toimivaltaa ja valmiuden säätelyä koskevaa lainsäädäntöä on tarpeen kehittää kattamaan nykyistä paremmin myös hybridiuhkien torjunnassa tarvittavan toimivallan.

Euroopan Unionissa on vireillä useita Rajavartiolaitosta koskevia lainsäädäntöhankkeita: Euroopan raja- ja merivartiojärjestelmä, Schengenin rajasäännöstön muutokset ja Euroopan unionin rajanylitystietojärjestelmä. On arvioitu, että niiden kansallisesta toimeenpanosta koituu Rajavartiolaitokselle vähintään sadan henkilötyövuoden lisätarve tulevina vuosina.

LOPUKSI

Olisin mielelläni kirjoittanut tähän blogiini paljon positiivisemmista asioista, kuten Rajavartiolaitoksen suoritteista rikostorjunnassa, sadoista merihädästä pelastetuista ihmisistä, yksilö- ja joukkotason onnistumisista kansainvälisissä operaatioissa tai erinomaisesta varusmiehille ja reserviläisille annetusta koulutuksesta. Halusin kuitenkin ottaa lähtökohdaksi sisäisen turvallisuuden selonteon ja talouden sopeuttamisohjelmat, ja niille viitekehykseksi heikentyneen turvallisuustilanteen Rajavartiolaitoksen toimialalla.

Rajavartiolaitos on edelleenkin kansalaisten turvana kaikissa oloissa; ammattitaitoisesti, luotettavasti ja yhteistyökykyisesti. Tilanne ei siltä osin ole muuttunut Rajavartiolaitoksen perustamisesta, vuodesta 1919. Kansalaisten ja yhteistoimintaosapuolten on kuitenkin syytä huomata, että mitä vähemmän resursseja on, sen tarkemmin toiminta pitää suunnata ydintehtäviin. Asialliset hommat hoidetaan.

Rajavartiolaitoksen päällikkö
Kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen