Vesi kansainvälisen turvallisuuden keskiössä

Me suomalaiset saamme nauttia runsaista ja puhtaista vesivaroista sekä hyvin toimivista vesihuoltopalveluista. Koska olemme tässä suhteessa hyvinkin etuoikeutettuja, on kunniakysymys toimia kansainvälisillä areenoilla vesiolojen parantamiseksi. Suomi onkin yli puoli vuosisataa, jo 1960-luvulta, toiminut aktiivisesti kansainvälisen vesioikeuden ja rajavesistöyhteistyön edistämiseksi. Puhtaan teknologian sekä vesivarojen kestävän käytön ja hoidon mallimaana Suomi voi tarjota sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestäviä ratkaisuja.

Veden ja turvallisuuden yhteys on erityisen tärkeä nyt, kun epävakaus kansainvälisessä tilanteessa näkyy päivittäin uutisissa ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Vaikka turvallisuuden vaarantuminen näkyy selvimmin poliittisina kriiseinä, aseellisina konflikteina ja traagisina pakolaiskatastrofeina, taustalla on ihmisten hätä elämän perustarpeiden kuten veden, ruoan ja energian saannista. Muutokset ilmastossa, luonnon ääri-ilmiöiden kuten kuivuuden ja tulvien seuraukset yhdistettynä huonoon hallintoon ja politiikkaan lisäävät yhteiskunnan räjähdysalttiutta. Kipeimmin muutoksen huonompaan kokevat tietenkin kriisialueiden asukkaat omassa arjessaan.

Vesi, ruoka ja energia ovat kautta historian olleet sekä elämän että vallan edellytys. Talous- ja kasteluveden sekä vesiväylien hallinta on ollut poliittinen, sotilaallinen ja kaupallinen menestystekijä. Vesiä on padottu sekä siirretty niin viljelyn kuin voimantuotannon tarpeisiin. Eräillä konflikteilla on välitön yhteys vesivarojen hallintaan. Konfliktit Lähi-Idässä kytkeytyvät osaltaan Jordanin sekä kaksoisvirtain, Afrikassa Niilin, Keski-Aasiassa Araljärven ja Kaakkois-Aasiassa Mekongin vesivarojen hallintaan.

Myös Syyrian sodan ja pakolaisongelman taustalla on kuivuus. Syyria koki 2006–2011 koko tunnetun historiansa pisimmän kuivuuden ja suurimmat satomenetykset. Vesivarat vähenivät puoleen vuosina 2002–2008. Maanviljely romahti, sillä hallinto oli vuosikymmeniä tukenut runsaasti vettä vaativaa vehnän ja puuvillan viljelyä sekä tehottomia kastelutekniikoita. Liikalaiduntaminen ja väestönkasvu pahensivat tilannetta entisestään. Aavikoituminen aiheutti maanviljelijöiden, karjankasvattajien perheiden joukkomuuton kaupunkeihin, joiden väestö kaksinkertaistui. Ongelmat kärjistyivät konfliktiksi arabikevään aikoihin.

Miltei kulunut on toteamus, että edellisen vuosisadan sodat käytiin öljyn takia, mutta tulevat sodat käydään veden takia. Joka tapauksessa on selvää, että vesivarojen niukkuus ja huono sekä epäoikeudenmukainen hallinta kärjistää kriisejä. Aina ei ole kyse siitä, että puhdasta vettä ei olisi tarpeeksi. Huono tai huonosti hoidettu vesihuoltoverkosto, jätevesien ja käymäläjätteiden käsittely tai maatalouden kastelujärjestelmä on etenkin naisten, lasten ja kaikkien köyhimpien ongelma.

Oikeus veteen ei toteudu, jos lainsäädölliset puitteet ja talous eivät ole kunnossa. Siksi YK:ssa sovituilla kestävän kehityksen tavoitteilla on tarkoitus varmistaa veden saatavuus ja kestävä käyttö sekä vesihuoltopalvelut kaikille vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteena on myös parantaa vesivarojen hallintaa sekä yhteistyötä rajat ylittävissä vesistöissä.

Suomi on edelläkävijä vesivarojen tasapuolisen ja kohtuullisen käytön kansainvälisten sääntöjen ja rajavesistöyhteistyön edistämisessä. YK:n piirissä on kaksi maailmanlaajuista yleissopimusta, joiden syntyyn Suomi on olennaisesti vaikuttanut: Suomen aloitteesta neuvoteltu YK:n vuoden 1997 vesistöyleissopimus tuli voimaan 2014. Sen perustana ovat ns. Helsingin säännöt vuodelta 1966. YK:n Euroopan talouskomission rajavesistösopimus tehtiin Helsingissä 1992. Suomella on myös naapureidensa kanssa erinomainen yhteistyö, joka kattaa vesistöt Tornionjoelta Vuokseen. Meillä on erinomaiset edellytykset jatkaa työtä kansainvälisen vesiturvallisuuden parantamiseksi.

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio

Maa- ja metsätalousministeriö