Diplomatialla taataan Suomen turvallisuutta

 

Kokonaisturvallisuudesta puhuttaessa ydinasiana on, ettei sisäistä ja ulkoista turvallisuutta voi erottaa toisistaan. Suomen ulkoasiainhallinnolla on keskeinen rooli maamme turvallisuudessa. Suomen edustustoverkolla on tärkeä tehtävä turvallisen ja ennustettavan huomisen rakentamisessa kaikille suomalaisille. Eri puolilla maailmaa sijaitsevat 90 toimipistettä palvelevat laajasti suomalaisia ja suomalaista yhteiskuntaa.

Edustustot vastaavat ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteutuksesta. Niiden tulee esimerkiksi tarjota maamme valtiojohdolle ja päättäjille jatkuvasti ajantasaista tietoa maailman tapahtumista. Diplomaattimme eivät kilpaile tiedotusvälineiden kanssa, vaan keräävät ja analysoivat tietoa suomalaisesta näkökulmasta Suomen yhteiskunnalle. Diplomaattiensa kautta Suomi vaikuttaa ja valvoo etujaan sekä edistää tavoitteitaan.

Keskustelukanavat muihin valtioihin, eri tasojen kahdenväliset kontaktit sekä vaikuttamistyö kansainvälisissä järjestöissä ovat tapa luoda turvallisuutta. Hallitusohjelma antaa ulkoasiainhallinnolle selkeät suuntaviivat: kirjaus korostaa jatkuvuutta, ihmisoikeuksia ja ilmastopolitiikkaa sekä kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää.

Maamme keskeisiä turvallisuuspoliittisia tavoitteita edistetään dialogin avulla. Siksi edustustoverkko on ehdottoman tärkeä. Viime vuosina on jouduttu sulkemaan edustustoja, mutta alkaneella hallituskaudella niitä on päätetty avata lisää.

On tärkeä, että Suomi voi edelleen jatkaa aktiivista toimintaansa, koska se vahvistaa maamme roolia. Suomi ei voi odottaa ymmärrystä maailmalla, jos emme ymmärrä muita.

Toisinaan kuulee sanottavan, että diplomatia on sedimentoitunut hyvässä ja pahassa, mikä tekisi siitä hitaan muuttumaan. Olen tästä eri mieltä. Diplomatia on realismi-bisnestä, jossa on toki yhteisiä – ja historian aikana perustelluista syistä kehittyneitä – toimintamalleja, jotka nekin luovat varmuutta ennakoitavuutta ja turvallisuutta. Maailman muuttuessa diplomaattienkin toimiala on muutoksessa ja teknologian kehityksen ja digitalisaation merkitystä ei voi yliarvioida. Uudet teknologiat edellyttävät mutta myös mahdollistavat innovoinnin; tekoälyn hyödyntäminen vaikkapa tiedonkeräämisessä ja prosessoinnissa raportoinnin tukemiseksi sekä vahvistamiseksi on jo mahdollista.

Esimerkiksi rauhanvälitys on keskeinen ulkopolitiikan toimintatapa, ja se on paljon muutakin kuin vain rauhanneuvotteluja. Siihen voi kuulua vaikkapa yhteiskunnan kehittämistä, osapuolten neuvotteluvalmiuksien ja teknisen tason tukemista jne. Se, että Suomi on selkeästi osa läntistä arvoyhteisöä, ei heikennä mahdollisuuksiamme edistää rauhanratkaisuja. Pikemmin Suomen koetaan haluavan kantaa vastuunsa ja olla ratkaisukeskeinen.

Nykymaailmassa muutokset voivat tunnetusti olla hyvinkin nopeita ja yllättäviä. Toimintaympäristön muutoksissa Suomen on tiedettävä, missä yhteiskunta menee ja huolehdittava, että turvallisuuspolitiikan välineet ovat kunnossa. Virkakoneistolta ja asiantuntijoilta edellytetään nykyisin suurempaa avoimuutta ja tiedon sekä analyysin tuomista vahvemmin esille. Kansainvälisten tapahtumien taustojen ja syiden ymmärtämisen merkitys lisääntyy ja samalla ennakointityö on entistäkin selvemmin läsnä. Diplomaattien työhön se on kuulunut perinteisesti, mikä huomioidaan myös heidän koulutuksessaan.

Kuten todettua, on tarve diplomatialle ilmeinen – eikä työsarka ole vähenemään päin.

 

Matti Anttonen

Valtiosihteeri, ulkoministeriö