Kokonaisturvallisuuden kehittyvä järjestöyhteistyö palvelee koko yhteiskuntaa

 

Järjestöt ovat tehneet yhteistyötä Turvallisuuskomitean kanssa vuodesta 2013 lähtien. Järjestöt ovat edustettuina Turvallisuuskomiteassa ja Turvallisuuskomitean sihteeristössä. Yhteisen sopimuksen perusteella järjestöjä edustavat Maanpuolustuskoulutusyhdistys, Suomen pelastusalan keskusjärjestö ja Suomen Punainen Risti. Tehtävät Turvallisuuskomiteassa ja Turvallisuuskomitean sihteeristössä ovat määräaikaisia ja kiertävät siten, että edustajat ovat kulloinkin eri järjestöistä. Toiminta on kuitenkin tätä laajempaa ja tällä hetkellä noin 25 järjestöä on mukana yhteisen verkoston kautta. Yhteistyötä kehitetään yhteisten tavoitteiden määrittelyllä.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia antaa vahvan selkänojan järjestöjen ja viranomaisten yhteistyön sekä järjestöjen keskinäisen yhteistyön kehittämiselle. Valtakunnallisella tasolla järjestöyhteistyö on tiivistynyt merkittävästi viime vuosien aikana ja toiminta löytänyt vakiintuneet muotonsa.  Verkostomaisessa yhteistoiminnassa kyse on vapaaehtoisesta sitoutumisesta ja viime kädessä jaetuista tavoitteista. Tarkoitus on tänä keväänä tuottaa sellaiset yhteiset linjaukset, jotka yhtäältä kehittävät yhteistyötä, toisaalta antavat jokaiselle mukanaolevalle järjestölle mahdollisuuden tunnistaa oma paikkansa ja tekemisensä yhteisessä kokonaisuudessa, kunkin omat lähtökohdat ja toiminnallisen vapauden turvaten. Linjaukset koskevat toiminnan koordinaatiota ja turvaamista sekä yhteistä viestintää.

Koordinaation osalta valmistelutyössä on erityistä huomiota kiinnitetty alueelliseen yhteistyöhön. Maakuntauudistuksen valmistelu on tiivistänyt kaikilla sektoreilla alueellista yhteistyötä ja kaikesta päätellen tämä yhteistyö on tullut jäädäkseen, maakuntauudistuksen kohtalosta riippumatta.  Tämä tarkoittaa sitä, että myös järjestöjen on kehitettävä omaa alueellista yhteistyötään ja luotava yhteiset käytännöt sekä rakenteet tämän tueksi. Kyse on sekä järjestöjen keskinäisestä, että viranomaisten kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Koska yhtä mallia ei alueiden erilaisuudesta johtuen ole määrittää, olemme valmistelleet yhteistoiminnalle kolme yhteistä periaatetta: Ensinnäkin järjestöt sitoutuvat ottamaan alueellisen yhteistyön ja koordinaation kehittämisen yhteiseksi painopistealueeksi.  Toiseksi alueellisen yhteistyön tavoitteena on tukea toiminnan keskinäistä koordinaatiota sekä luoda foorumit alueen yhteisten varautumisasioiden käsittelyyn järjestöjen ja viranomaisten kesken.  Kolmanneksi alueellisen yhteistoiminnan kehittämisessä tukeudutaan ensisijaisesti jo olemassaoleviin verkostoihin ja muihin rakenteisiin.

Vapaaehtoistoiminnan on kuitenkin palveltava myös vapaaehtoisen itsensä aineettomia tarpeita.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia linjaa vapaaehtoistoiminnan edistäminen osalta, että elintärkeisiin toimintoihin liittyvän vapaaehtoisresurssin olemassaolo ja elinvoimaisuus turvataan jatkossakin.  Kyse on vapaaehtoisten saamisesta mukaan toimintaan, työelämän ja arjen tarpeiden yhteensovittamisesta sekä myös järjestöjen toiminnan perusresurssoinnista. Aivan keskeinen merkitys on kuitenkin sillä, että vapaaehtoisille kyetään tarjoamaan mielekästä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tekemistä.  Siksi vapaaehtoistoiminnan on viime kädessä palveltava vapaaehtoisen itsensä aineettomia tarpeita.  Siksi vapaaehtoistoiminnassa saadun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen onkin nostettu yhdeksi yhteiseksi tavoitteeksi. Jos vapaaehtoistyössä saatu osaaminen voidaan todentaa ja hyväksi lukea muualla, on selvää, että se osaltaan kannustaa ja motivoi mukaan toimintaan.

Sisäisen motivaation tueksi tarvitaan toiminnan yhteiskunnallista arvostusta sekä toimivat rakenteet ja käytännöt.  Tämän vuoksi olemme valmistelussa kiinnittäneet huomiota myös vapaaehtoistoiminnan esteisiin ja tarpeeseen turvata mahdollisimman matala osallistumiskynnys. Yhteiseksi tavoitteeksi onkin hahmoteltu sitä, että lainsäädäntö tukee vapaaehtoisten osallistumismahdollisuuksia, etteivät viranomaismääräykset ja ohjeet tai niiden puuttuminen tai kirjava tulkinta muodosta estettä osallistumiselle.

Toiminnan turvaaminen edellyttää myös järjestöiltä itseltään toimia. Kansalaiset ovat laajasti valmiita auttamaan, kun jotain vakavaa tapahtuu. Halu sitoutua pitkäaikaisesti toimintaan on kuitenkin laskusuunnassa. Perinteinen, pitkälle organisoitunut ja osin varsin muodollinenkin järjestötoiminta ei välttämättä houkuta toimijoita.  Spontaanit, järjestäytymättömät vapaaehtoiset ovat nouseva trendi kansainvälisesti, mutta ilmiö on tunnistettu myös Suomessa. Siksi on tärkeää, että järjestöt yhdessä kehittävät spontaanien vapaaehtoisten osallistumista ja tukevat kansalaisten omaehtoisten osallistumista toimintaan.

Kokonaisturvallisuuden malli on järjestöjen osalta osoittautunut toimivaksi. Samalla se on erinomainen osoitus siitä, mitä parhaimmillaan avoimet ja osallistavat hallinnon prosessit voivat saada aikaan. Järjestöjen aktiivinen osallistaminen Yhteiskunnan turvallisuusstrategian kirjoittamiseen sekä Turvallisuuskomitean työhön ovat luoneet pohjan, jonka päälle järjestöt voivat nyt itsenäisesti rakentaa omaa toimintaansa. Uskon, että tämän toiminnan tuloksellisuus näkyy jo nyt koko yhteiskunnan kriisinkestävyyden vahvistumisena.

Simo Weckstén

Hallituksen puheenjohtaja

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK