Tulevaisuuden energiahuoltovarmuus

 

Energia-ala on keskeisessä roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sähköntuotannon puhdistamista hiilidioksidipäästöistä ja yhteiskunnan sähköistämistä tähän puhtaaseen sähköntuotantoon perustuen. Sähkön avulla voidaan vähentää päästöjä niin lämmityksestä kuin liikenteestäkin. Tulevaisuuden sähkö tuotetaan ydin-, vesi-, tuuli- ja aurinkovoimalla sekä ”vastuullisesti” tuotettuna yhdistettynä sähkön- ja lämmöntuotantona. Näistä yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotantokapasiteetin ennustetaan vähenevän merkittävästi, kun tuotantolaitoksia korvataan lämmön erillistuotannolla ja lämpöpumpuilla. Yhteiskunnan sähköistäminen tarkoittaa sähkönkulutuksen merkittävää kasvua ja vastaavasti enenevässä määrin puhtaasti tuotettua sähköä.

Sähköjärjestelmän muutoksessa perinteinen huoltovarmuuden kulmakivi, hiilivoimaan perustuva säädettävä lauhdetuotanto, poistuu. Uudessa energiamaailmassa energiahuoltovarmuus on mietittävä uusiksi. Katse pitää suunnata tulevaisuuteen ja ottaa käyttöön uusia ratkaisuja. Esimerkiksi uudessa huoltovarmuusmaailmassa tuulivoima on osa ratkaisua – ei osa ongelmaa. Sähkö- ja lämpöjärjestelmien sulautuminen toisiinsa mahdollistaa lämpövarastojen käytön ”sähkön varastointiin”. Maailmalla tehdään hartiavoimin töitä sähkön varastoinnin kehittämiseksi – mutta sähkövarastot eivät ole täällä tänään.

Tällä hetkellä tuomme ulkomailta noin 25 prosenttia käyttämästämme sähköstä. Kansalaiset ja poliitikot näkisivät tämän luvun mielellään pienempänä. Huoltovarmuusajattelussa Suomea ei saa pitää erillisenä saarekkeena edes energiahuoltovarmuuden osalta. Omaa sähköntuotantoa täydentävät luontevasti toimivat kansainväliset markkinat ja hyvät sähkönsiirtoyhteydet ulkomaille. Omavaraisuudella on toki arvonsa kauppataseen ja huoltovarmuuden näkökulmasta.

Millä sitten parantaisimme sähköntuotannon omavaraisuutta ja huoltovarmuutta? Miten saisimme Suomeen lisää sähköntuotantoinvestointeja? Suomella on vahvat siirtoyhteydet ulkomaille, mikä on huoltovarmuuden näkökulmasta hyvä asia. Toisaalta vahvojen siirtoyhteyksien ansiosta suomalaiset sähköntuottajat kohtaavat kovan kansainvälisen kilpailun ja kilpailevat samoilla markkinoilla pohjoismaisten ja Balttian maiden tuottajien kanssa. Siirtoyhteyksien vahvistuessa kilpailu laajenee pidemmälle Eurooppaan. Omavaraisuutta voidaan parantaa ainoastaan pitämällä huolta suomalaisen sähköntuotannon kilpailukyvystä kansainvälisillä markkinoilla. Miksi voimalaitosinvestointi kannattaisi tehdä Suomeen eikä Ruotsiin? Tämä on kysymys, jonka tulisi olla ilmasto- ja energiapoliittisen päätöksenteon keskeisiä elementtejä. Suomessa ei tällaista keskustelua käydä.

Mitä omavaraisuutta lisäävä sähköntuotanto sitten voisi olla? Ensi vuonna omavaraisuudessa otetaan merkittävä askel, kun Olkiluoto 3 kytketään valtakunnanverkkoon. Entäpä sen jälkeen? Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen on määrä valmistua ensi vuosikymmenen lopulla, mutta olemme oppineet, että suuriin ydinvoimalahankkeisiin sisältyy paljon aikatauluriskejä. Toisaalta tuskinpa kukaan uskoo, että Suomeen syntyisi toista ydinvoimalahanketta, joka ajaisi aikataulussa Pyhäjoen hankkeen ohi. Vesivoiman merkittävä lisääminen ei liene mahdollista. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää säilyttää nykyinen vesivoiman tuotantokapasiteetti varmistamassa sähköjärjestelmän toimintaa. Mitä vaihtoehtoja sitten jää, kun pohditaan tulevaa vuosikymmentä? Puhtaista tuotantomuodoista ainoa mahdollinen vaihtoehto on tuulivoiman merkittävä lisääminen. Suomen on itse asiassa mahdollista rakentaa energiaomavaraisuutta lisäävää ja huoltovarmuutta parantavaa tuulivoimatuotantoa hyvinkin nopeasti ja ilman tukia.

Perinteisessä huoltovarmuusajattelussa tuulivoimaan liitetään kysymys: ”Mistä saadaan sähköä, kun ei tuule?” Jos tuulivoimainvestointeja ei tehdä, voidaan aivan yhtä hyvin kysyä: ”Mistä saadaan sähköä – tuulee tai ei tuule?” Molemmissa tilanteissa ydin- ja vesivoima sekä yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto toki hoitavat oman osuutensa tuotannosta, mutta tuotanto ei riitä kattamaan kysyntää. Ottamalla tuulivoima vakavasti mukaan huoltovarmuusajatteluun voidaan kehitystyö kohdistaa sähköjärjestelmän joustoihin (mukaan lukien sähkön tuonti), joilla hoidetaan tuulettomia ajanjaksoja. Ilman tuulivoimainvestointeja on lisättävä rajasiirtokapasiteettia naapurimaihin ja tuotava enenevässä määrin tuulivoimalla tuotettua sähköä naapurimaista. Sähkön kulutuksen kasvaessa tuontiriippuvuus kasvaa ja omavaraisuus heikkenee entisestään!

Yhteiskunnan sähköistyessä yhteiskunnan sähköriippuvuus lisääntyy. Valtioneuvoston joulukuussa 2018 tekemä päätös huoltovarmuuden tavoitteista asettaa tavoitteeksi ”vahvistaa yhteiskunnan yleistä kriisinsietokykyä sähköjärjestelmän vakavien häiriötilanteiden varalta”. Tätä tavoitetta tukevat eri puolella Suomea toteutettavat JÄÄTYVÄ-harjoitukset, joissa sähköyhtiöt ja viranomaiset harjoittelevat yhdessä toimintaa häiriötilanteissa. Häiriötilanteiden hallintaan varautumisessa harjoitustoiminnan merkitystä ei voi korostaa liikaa. Voimatalouspooli tekee tässä loistavaa työtä suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista sanoo: ”Siirtymä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa edellyttää energian huoltovarmuuteen ja poikkeuksellisiin tilanteisiin liittyvien näkökohtien uudelleenarviointia.” Hyvin sanottu!

Jukka Ruusunen

Toimitusjohtaja, Fingrid Oyj

Huoltovarmuusneuvoston puheenjohtaja