Kokonaisturvallisuutta tulevaisuusnäkökulmasta

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa – varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Vanha viisaus pätee edelleen, vaikka koneäly tuleekin avuksemme laskemaan erilaisten kehityskulkujen todennäköisyyksiä. Ennakointia ja tulevaisuustyötä on entisestään syytä vahvistaa, jotta olemme mahdollisimman toimintakykyisiä nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin vahvistaa sitä, miten ennakointitieto tulee osaksi päätöksentekoprosesseja ja vaikuttaa niihin.

Kuluneen vaalikauden aikana olemme pyrkineet vahvistamaan ministeriöiden omaa ja yhteistä ennakointia. Se ei ole kristallipallon pyörittämistä, vaan erilaisin menetelmin tehtävää tulevaisuuden luotausta. Ennakointia on toki tehty hallinnonaloilla pitkäjänteisesti jo aiemmin. Nyt sitä tehdään kuitenkin entistä enemmän yhteisin menetelmin ja niin, että ennakointi suoraan rakentaa pohjaa ministeriöiden omille ja yhteiselle strategiatyölle.

Ennakointi on vaikea laji, sillä kehittyneistä menetelmistä huolimatta vaikuttaa usein tapahtuvan jotain sellaista, mitä kukaan ei osannut ennakoida. Ilmankos, sillä omastakin elämästä huomaa, miten iso rooli sattumalla voi joissain tilanteissa olla! Tulevaisuuden jäljittely loogisen päättelyn kautta on kuitenkin hyödyllistä myös suuren ennakoimattomuuden tilanteissa. Se voi viedä meidät lähemmäksi havaitsemaan sitä, mitä emme tienneet tietävämme – tai peräti sitä, mitä emme tienneet, ettemme tiedä.

Varautuminen ja valmius ovat mitä suurimmassa määrin ennakointiin perustuvia toimintoja. Niiden aikajänne on hyvin vaihteleva. Kokonaisturvallisuutta ajatellen pyrimme säännöllisellä riskiennakoinnilla huolehtimaan siitä, että mahdolliset kehityskulut olisi tunnistettu mahdollisimman hyvin etukäteen.

Valtioneuvostolla on politiikkasuunnitteluun erilaisia ennakoinnin ja tulevaisuustyön välineitä. Tulevaisuusselonteot ovat jo pitkään nostaneet vaalikausittain esiin jonkin keskeisen yhteiskunnallisen muutosilmiön, jonka vaikutuksiin hallitus ja eduskunta ovat yhdessä paneutuneet. Tällä vaalikaudella kaksiosaisen selonteon teema on työn tulevaisuus.

Ennakointi- ja tulevaisuustyön kriittinen kohta on siinä, kun paras mahdollinen ennakointikäsitys on muodostettu. Millä tavalla se vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon? Jos tiedämme melko suurella varmuudella, että kehitys X tapahtuu, mihin ryhdymme asian tiimoilta? Uusien ratkaisujen keksiminen – innovointi – ja kyky tarttua ilmiöihin jo ennen kuin vaikutukset ovat kumuloituneet ovat päätöksentekojärjestelmän haasteellisia kohtia. Niihin pitää vielä panostaa laajasti yhteiskunnassa.

Ministeriöiden kansliapäälliköt ovat yhdessä antamassa tukeaan pitkäjänteiselle politiikkavalmistelulle, kun yhteinen asiakirja ”Mahdollisuudet Suomelle” julkaistaan tammikuun lopussa. Siinä olemme tunnistaneet yhteiskuntamme keskeisiksi haastaviksi muutosilmiöiksi ilmastonmuutoksen, väestönmuutoksen ja julkisen talouden kestävyyden, teknologisen murroksen, eriarvoistumisen sekä kansainvälisen järjestyksen murroksen ja muuttoliikkeen. Yhteiskunnan keskeisten tavoitteiden – yhdenvertaisuuden, turvallisuuden ja vakauden sekä kestävän kasvun – saavuttamiseksi esitämme joukon ehdotuksia ratkaisujen suunniksi.

Kaikkein keskeisin viesti on, että Suomi tarvitsee merkittäviä uudistuksia myös alkavalla vaalikaudella. Luottamus on sisäisesti vahvan Suomen keskeinen liima. Sen ylläpitäminen ja vahvistaminen on myös kokonaisturvallisuuden kannalta tärkeää.

Oma toimikauteni valtiosihteerinä ja turvallisuuskomitean varapuheenjohtajana päättyy maaliskuun puolivälissä. Kuluneet vuodet ovat olleet upea mahdollisuus toimia valtioneuvoston työn ytimessä. Ne ovat opettaneet ja kasvattaneet paljon. Lämmin kiitos kaikille kokonaisturvallisuuden toimijoille hyvästä yhteistyöstä, joka jatkuu – joskin toisesta näkökulmasta.

Paula Lehtomäki

Valtiosihteeri

Valtioneuvoston kanslia