Puolustusvoimat turvallisuusviranomaisena

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut viime vuosina entistä epävakaammaksi ja ennustamattomammaksi. Samalla sotilaallinen toiminta lähialueellamme on voimakkaasti lisääntynyt puolen vuosikymmenen takaiseen aikaan nähden.

Perinteisen, maalla, merellä ja ilmassa tapahtuvan toiminnan ohella myös tietoverkoista ja -järjestelmistä, kybertoimintaympäristöstä, on tullut sodankäynnin näyttämö. Samalla tietoverkoista ja niissä olevasta informaatiosta on tullut keinoja vaikuttaa vastustajaan tavanomaista sotilaallista toimintaa laajemmin ja yllättävämmin. Esimerkiksi tietoverkkohyökkäyksellä voidaan yhdenaikaisesti ja nopeasti lamaannuttaa monia yhteiskunnan kriittisiä toimintoja. Perinteisiä ja uusia sodankäynnin keinoja voidaan niin ikään käyttää yhdessä monin eri tavoin, ja nykyisin tästä puhutaan hybridivaikuttamisena.

Tämä tarkoittaa monissa tapauksissa sitä, että ulkoinen ja sisäinen turvallisuus limittyvät toisiinsa tai niitä voi olla jopa mahdotonta erottaa toisistaan. Moniulotteisimpia uhkia vastaan ei voida puolustautua vain yhdellä keinolla tai yhden toimijan toimenpitein, vaan tarvitaan laajaa yhteistyötä ja kokonaisvaltaista otetta eri viranomaisten, järjestöjen ja elinkeinoelämän sekä myös kansalaisten kesken uhkiin vastaamiseksi. Suomen kokonaisturvallisuuden malli tarjoaa tälle yhteistyölle lujan perustan. Tämä on todettu useammassa valtiohallinnon eri valmiusharjoituksessa.

Tällä hallituskaudella laaditut yhteiskunnan turvallisuuteen liittyvät ohjausasiakirjat; ulko- ja turvallisuuspoliittinen ja puolustuselonteko, sisäisen turvallisuuden strategia ja yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitys varmistavat osaltaan sen, että kokonaisturvallisuuden toimet ja järjestelyt pysyvät ajan hermolla. Viime aikoina on kehitetty myös lainsäädäntöä, jotta eri viranomaisilla on muuttunutta turvallisuustilannetta vastaavat toimivaltuudet.

Suomen kokonaisturvallisuuden malli toimivuudesta kertoo jotain sen, että se on herättänyt viime vuosina laajaa myönteistä kiinnostusta myös kumppanimaidemme keskuudessa.

Puolustusjärjestelmä on osa Suomen kokonaisturvallisuuskonseptia. Sotilaallisen maanpuolustuksen päämääränä on ylläpitää sellaista puolustuskykyä, joka ennaltaehkäisee sotilaallisen voimankäytön Suomea vastaan. Jos ennaltaehkäisy pettää, Suomella on oltava kyky torjua hyökkäys. Päävastuu tässä tehtävässä on Puolustusvoimilla. Suomen puolustaminen ei ole kuitenkaan vain Puolustusvoimien asia, vaan siinä tarvitaan muiden viranomaisten ja yhteiskunnan tukea. Puolustusvoimat on reagoinut turvallisuusympäristön muutokseen kehittämällä myös Puolustusvoimien valmiutta niin joka päivä rivissä olevien yksiköiden kuin reservistä tarvittaessa aktivoitavien joukkojen osalta. Valmiuden parantamista ovat tukeneet monet Puolustusvoimien toimintaa kohtaan tehdyt lakimuutokset.

Muutos on ollut suuri ja se näkyy jokapäiväisessä tekemisessä – myös yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Muiden viranomaisten tukeminen on yksi puolustusvoimien neljästä lakisääteisestä tehtävästä. Tämä on arvotettu toiseksi tärkeimmäksi tehtäväksi heti sotilaallisen maanpuolustustehtävän jälkeen.

Puolustusvoimien arjessa viranomaisyhteistyö on päivittäistä. Puolustusvoimat toteuttaa vuosittain noin 600 virka-aputehtävää. Pääosa virka-aputehtävistä liittyy sotilasräjähteiden tunnistamiseen ja raivaamiseen. Muita tyypillisiä virka-aputehtäviä ovat muun muassa osallistuminen palo- ja pelastustoimintaan ja kadonneiden henkilöiden etsintä esimerkiksi helikopterein. Yhteistoimintaa harjoitellaan niin paikallisella, alueellisella kuin keskushallintotasollakin. Sen lisäksi että näissä harjoituksissa kehitetään niihin osallistuvien henkilöiden käytännön osaamista, harjoitukset tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden kehittää yhteistoimintaa ja sen järjestelyitä yleisemminkin – ajan tarpeet huomioiden. Käytännön yhteistoiminnan taustalla on lukuisa joukko yhteistoimintasopimuksia ja -ohjeita eri viranomaisten kanssa eri johtamistasoilla, jotta voidaan varmistautua, että varsinainen yhdessä tekeminen sujuu kunkin tilanteen vaatimusten edellyttämällä tavalla.

Vaikka kokonaisturvallisuuskonseptimme on toimiva, myös sitä on kehitettävä ajassa eläen. Parhaillaan on päivitettävänä kansallisen kyberturvallisuusstrategia, jossa yksi keskeinen ratkaistava asia on kyberturvallisuuden kokonaisjohtaminen. Toinen kokonaisuus, jossa on vielä pohtimista, on viranomaisten yhteinen toimintavalmius vastata laaja-alaiseen häiriö-/kriisitilanteeseen, jossa kaikki viranomaiset on sidottu omiin tehtäviinsä ja kokonnaisuutta johtavaa viranomaista ei voida määrittää. Tällaisessa laaja-alaisessa ”hybridipuolustus” -tilanteessa eri viranomaisten yhteistä suunnittelua ja tehtävien toimeenpanoa on vielä mahdollista kehittää.

Muutos on siis pysyvää – jatkossakin. On kuitenkin tärkeä muistaa, että kokonaisturvallisuuden mallimme ja sen puitteissa vuosikymmenien saatossa luodut yhteistoimintajärjestelyt, laaja varautumiseen liittyvä lainsäädäntömme sekä käytännön yhteistyön myötä syntynyt toimijoiden toistensa tunteminen luovat vankan pohjan vastata tämän päivän monimuotoisiin turvallisuusuhkiin. Yhtälailla se tarjoaa kyvykkyyden muuttaa toimintaa tarpeita vastaavaksi, niin tänään kuin huomennakin.

 

kenraaliluutnantti Timo Kivinen

Pääesikunnan päällikkö

Puolustusvoimat