Yhdessä tehty kestää

Neljän vuoden toimikauteni Turvallisuuskomitean pääsihteerinä päättyy heinäkuun lopussa. Sitä ennen olin komitean yleissihteeri kolme vuotta vuosina 2011-2014, ja myös väitöskirjani käsittelee turvallisuustoimijoiden yhteistyötä. Tällä kokemuksella yhdessä tekemisestä voin sanoa, että meillä on erinomainen yhteistoimintamalli, joka elää ajassa ja kehittyy yhä paremmaksi.

Yksilöt tekevät yhteistyön

Viime viikolla julkaistut kirjoitukset VTV:n johtaja Tytti Yli-Viikarilta ja sotilasprofessori emeritus Mika Hyytiäiseltä herättivät keskustelua yhteisestä tekemisestä. Keskustelun sytykkeinä olivat historiamme ensimmäiset, pandemiasta johtuneet poikkeusolot ja muut laajat yhteiskunnalliset seurannaisvaikutukset. Kirjoitusten johtopäätöksistä on helppo olla samaa mieltä. Olen Yli-Viikarin kannalla erityisesti hänen näkemyksissään, joiden mukaan sektoroituminen ei sinällään ole yhteistyön hankaluuksien syynä.

Sektoroituminen on toisaalta välttämättömyys. Hyvä huomio oli myös, että lentokenttä-episodin tai maskikaupan nostaminen suuriksi epäonnistumisiksi ovat lähinnä liioittelua. Hyytiäisen kirjoituksen johdannossa puolestaan kuvataan elävästi yhteistyökokouksia, joissa ei ole syntynyt luottamusverkostoa. Päinvastoin, niissä viranomaiset pysyvät tiukasti toimialojensa raameissa, jolloin vallitsevat asetelmat säilyvät, eikä kenenkään tarvitse muuttaa mitään. Mielestäni Hyytiäisen vahvin löydös on se, että tehdäksemme aidosti yhteistyötä, jostakin omasta on oltava valmis luopumaan. Tämä lähtee asenteiden muutoksesta.

Molemmissa kirjoituksissa korostetaan vahvasti yksilöiden merkitystä. Tein saman havainnon myös omassa väitöstutkimuksessani. Vaikka yhteistyötä tehdään organisaatioiden nimissä, yksilöt tekevät yhteistyön. Yksikin riittävän vahva henkilö voi ratkaista yhteistyön menestymisen – tai epäonnistumisen. Yksilöiden merkitys korostuu erityisesti ad hoc perustetuissa työryhmissä, joiden kokoonpano on räätälöity tehtävänannon mukaan.

Onnistuneen varautumisen peruskivet

Poikkeusoloihin varautuminen on kestävyyslaji. Yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat turvallisuusuhat ovat laaja-alaisia. Sen vuoksi niihin varautumisessa tarvitaan hallinnon sektorirajat ylittävää ilmiöpohjaista lähestymistapaa ja varautumisen pysyviä yhteistyörakenteita. Ilmiöpohjaisuus mahdollistaa asioiden pohtimista oman ”laatikkonsa” ulkopuolelta (out of the box). Toisaalta pysyvä yhteistyörakenne tukee sitä, että asiantuntijat oppivat tuntemaan erilaisen orientaation ihmisiä eri hallintotaustoista. Tällaisessa ympäristössä ihmiset voivat luottaa toisiinsa ja olla rohkeasti myös eri mieltä. Näitä luottamusverkostoja on kokemukseni mukaan muodostunut valtioneuvostotasolla Turvallisuuskomiteassa sekä valmiuspäälliköiden ja valmiussihteerien pysyvissä kokoonpanoissa. Erityisesti säännöllisten kokousten ohessa järjestettävät harjoitukset ja työpajat mahdollistavat rohkean ajatustenvaihdon ja yhteisten uusien ratkaisujen hakemisen. Parhaimmillaan yhteistyöstä on kehittynyt MindLab-ajatuspajatyyppistä monialaista yhteistä kehittämistä.

Turvallisuuskomitean sihteeristössä, joka palvelee kaikkia edellä mainittuja yhteistyöfoorumeita, olen saanut olla keskellä tätä yhteisen kehittämisen upeaa ilmapiiriä. Virallisia yhteistyöryhmiä täydentävät turvallisuuden yhteistyöverkostot, jotka kattavat elinkeinoelämän, järjestöt, kuntien asiantuntijat ja tutkijat. Yhteistyötä tehdessä on jouduttu joskus lähtemään vaikeastakin tilanteesta, jolloin pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen on vaikeaa. Se on kuitenkin lähes aina löydettävissä. Mitalin toinenkin puoli on nähty. Kun valtaan tai tiukasti omiin tavoitteisiin liittyy muiden toimijoiden poissulkeminen tai monensuuntaisen viestinnän lopettaminen, ollaan yhteistoiminnan ja yhteisen kehittämisen kannalta vaikeuksissa. Tämäkin toiminta on tietysti luonnollista, koska yhteistyötä tekevät ihmiset.

Jokainen on turvallisuustoimija

Uskon yhteistyöhön ja voimavarojen yhdistämiseen, meillä on siitä valtavasti onnistuneita esimerkkejä. Yhteistyön rakentaminen vaatii Hyytiäisen kirjoituksessa esitettyjen hyvien havaintojen lisäksi käytännössä osoitettua avoimuutta ja kykyä sietää erilaisuutta. Lisäksi myös valtavasti jalkatyötä – ihmisiä pitää tavata paljon, jotta keskinäinen luottamus kehittyisi. Näiden ominaisuuksien kokonaisuutta kutsun yhteistyöosaamiseksi, joka on Turvallisuuskomitean sihteeristön ammattilaisten keskeisin vaadittava ominaisuus. Sen paras sparraaja on peili ja hyvät kollegat, jotka antavat suoraa palautetta.

Lopuksi haluan esittää lämpimät kiitokset Teille kaikille lukemattomille ammattilaisille, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä Suomen kokonaisturvallisuuden kehittämiseksi ja yhteiskunnan turvallisuuden edistämiseksi. Siirryn elokuun alusta Puolustusvoimiin turvaamaan yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista osaltani kulmaa nimeltä Suomen puolustuskyky. Sitä, kuten muitakin ”timantin” kulmia, turvataan koko yhteiskunnan ja kaikkien toimijoiden tukemana. Kokonaisturvallisuus-malli on tehnyt meistä kaikista turvallisuustoimijoita, joka mahdollistaa kaikille mahdollisuuden todeta Reino Hirvisepän sanoin: ”Täys onni on sen, joka maataan saa, ees palvella hivenen verran.”

Kirjoittaja on Turvallisuuskomitean pääsihteeri.