Huoltovarmuus turvataan myös poikkeusoloissa

Meneillään oleva pandemia on ollut poikkeuksellinen shokki monien aiemmin itsestään selviksi koettujen arkipäiväisten toimintojen jatkuvuudelle. Pandemia ja sen seurauksena julistetut poikkeusolot ovat pistäneet Suomen kokonaisturvallisuuden kovaan testiin.

Fyysisen ja henkisen kriisinkestävyyden näkökulmasta on tärkeä voida luottaa siihen, että yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuus turvataan myös näissä epätavallisissa olosuhteissa. Huoltovarmuustoiminta varmistaa sen, että kansalaisille tärkeät perusasiat toimivat myös poikkeusoloissa: sähköä, lämpöä, polttoaineita, elintarvikkeita ja puhdasta juomavettä riittää, terveydenhuolto toimii, viestintäverkot toimivat ja päivittäislogistiikka sekä maksuliikenne pelaavat. Huoltovarmuustoimintaan kohdistuu tällä hetkellä laajempaa huomiota kuin ehkä koskaan aiemmin. Se on nyt ensimmäistä kertaa historiansa aikana joutunut poikkeusolojen todelliseen käytännön testiin.

Huoltovarmuus on kokonaisturvallisuuden tärkeä osa

Huoltovarmuudella tarkoitetaan väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömien taloudellisten toimintojen ja järjestelmien turvaamista vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuuden turvaaminen perustuu lakiin ja asetuksiin sekä valtioneuvoston päätökseen huoltovarmuuden tavoitteista.

Suomalainen huoltovarmuustoiminta kattaa yhteiskunnan perustoiminnan kannalta välttämättömät kotimaiset infrastruktuurit, organisaatiot, rakenteet ja prosessit. Elintärkeitä aloja ovat esimerkiksi energian saatavuus, logistiikka, digitaaliset verkostot, elintarvike- ja vesihuolto samoin kuin monet muut kriittisen tuotannon ja palvelujen alueet.

Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö on avainasemassa

Suomalaisen huoltovarmuuden kulmakivi on elinkeinoelämän ja julkishallinnon yhteistoiminta. Tämä useilla eri toimialoilla tehtävä työ on keskeisessä roolissa, jotta voidaan varmistaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuus kriisin aikana. Suomalaisen yhteiskunnan kriittiset toiminnot eivät pysy käynnissä ilman elinkeinoelämän panosta. Elinkeinoelämän aktiivinen ja omaehtoinen osallistuminen huoltovarmuustyöhön on ollut aina tunnusomaista Suomelle. Perusteet yhteistyölle luotiin jo viime sotien aikana saaduista hyvistä kokemuksista ja pian sen jälkeen vakiinnutetuista toimintamuodoista.

Pandemiakriisissä Huoltovarmuusorganisaatio – joka kokoaa yhteen julkisen ja yksityisen sektorin voimavaroja – sai poikkeusolojen toimintansa hyvin käyntiin. Huoltovarmuusorganisaation poolit, joiden puitteissa elinkeinoelämä suunnittelee ja harjoittelee toimintaa vakavissa häiriötilanteissa, ovat osoittaneet hyödyllisyytensä. Huoltovarmuuden kannalta kriittisimmät yhteydet on kyetty ylläpitämään. Poolien tuella on onnistuttu luomaan selvää tilannekuvaa pandemian huoltovarmuusvaikutuksista ja tarvittavista toimenpiteistä. Pandemiakriisin seurauksena huoltovarmuus on yleisesti koetuksella. Kriittisen infrastruktuurin toiminta on viime kädessä ihmisten varassa, eikä työtä voi tehdä etätyönä. Globaaleissa tuotanto- ja arvoketjuissa on häiriöitä ja yritystoiminnan taloudellisessa kannattavuudessa on ongelmia. Osaajien saatavuudesta kannetaan huolta ja ulkomaisen työvoiman liikkuvuus on rajoitettua. Perinteinen huoltovarmuustoiminta on kuitenkin toiminut hyvin myös poikkeusolojen todellisessa käytännön testissä.

Kaikesta varautumisesta huolimatta pandemia löysi huoltovarmuudestamme heikon kohdan. Nimensä mukaisesti kyseessä on maailmanlaajuisesti levinnyt epidemia, jonka vaikutukset myös huoltovarmuuteen ovat olleet maailmanlaajuiset terveydenhuollon suojavarusteiden saatavuuden kautta. Tähän ei oltu riittävästi varauduttu. Vastuut eivät olleet riittävän selvät tällaiseen tilanteeseen. Vaikeuksien jälkeen Huoltovarmuuskeskukseen rakennettiin suojainhankintayksikkö. Apua hankintoihin on saatu Kiinassa toimivilta suomalaisyrityksiltä. Elinkeinoelämän ja julkishallinnon yhteistoiminta saatiin tässäkin toimimaan – vaikkakin viiveellä. Yhteistyön perinteestä ja siinä rakennetusta luottamuksesta oli taatusti apua.

Varastoinnin aika ei ole ohi

Suomalaiseen huoltovarmuuteen on vuosien saatossa kuulunut olennaisena osana polttoaineiden, lääkkeiden, viljan sekä kriittisimpien tuotantopanosten ja tarvikkeiden varmuusvarastointi.

Öljy- tai viljavarastoihin ei meneillään olevan kriisin aikana ole tarvinnut koskea. Samaan aikaan on noussut esiin tarve tarkastella uudelleen esimerkiksi terveydenhuollon tarvikkeiden varmuusvarastointia.

Varmuusvarastointi on suomalaisen huoltovarmuustyön perinteikäs osa. Tilanne osoittaa, että varastoinnin perusajatus on edelleen relevantti. Kun globaalit markkinat ovat kaaoksessa, kansalliselle materiaaliselle varautumiselle on oma tarpeensa. Meillä tulee kuitenkin olla kykyä ennakoida kriisien synnyttämät materiaaliset tarpeet entistä paremmin.

Kaikkea ei myöskään voida varastoida. Siksi on pystyttävä vastaamaan haasteisiin, joita toimitus- ja arvoketjujen häiriöt tuottavat huoltovarmuudelle. Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin on syytä yhdessä tarkastella näitä kysymyksiä elintärkeän kotimaisen tuotannon ja palveluiden turvaamisen näkökulmasta.

Huoltovarmuus elää ajassa

Pandemiakriisi testaa huoltovarmuuden, ja tämän testin perusteella järjestelmää tullaan kehittämään. Huoltovarmuuden tavoitteet ovat aiemminkin kehittyneet toimintaympäristön, yhteiskunnan ja talouden rakenteiden muutokseen mukautuen. Niin täytyy tapahtua tälläkin kertaa. Hyvää kriisiä ei kannata hukata, vaan siitä tulee oppia mahdollisimman paljon kansallisen varautumisen ja huoltovarmuuden kehittämiseksi.

Nykyinen kriisi ilmentää myös sitä, että aktiivinen kansainvälinen tiedonvaihto on edellytys muualla syntyvien kriisien Suomeen kohdistuvien vaikutusten tunnistamiseksi ja hallitsemiseksi. Vaikka kansainvälisillä järjestelyillä ei välttämättä voida ratkaista tai estää kriisejä, niillä voidaan lieventää vaikutuksia merkittävästi.

Pääasiallinen kehityksen kohde on eittämättä pandemiaan varautuminen, mutta oppiminen ja kehittäminen eivät saa jäädä vain tähän. Sen sijaan tarvitaan ennakoivampi tapa tunnistaa ja tarvittaessa päivittää uhkakuvia ja niihin vastaavia toimintamalleja. Tämän täytyy kestää myös muut huomisen kriisit – muutkin kuin pandemiat. Jim Collinsin ajatusten mukaisesti huoltovarmuuden tekijät ovat ”rakentavasti vainoharhaisia”. He ajattelevat herkeämättä, mikä seuraavaksi voisi mennä pieleen.

Huoltovarmuusneuvosto tulee analysoimaan pandemiakriisin vaikutuksia laajemmasta huoltovarmuusnäkökulmasta. Tämän analyysin pohjalta Huoltovarmuusneuvosto tulee tekemään ehdotuksia huoltovarmuustoiminnan kehittämiseksi siten, että suomalainen yhteiskunta on jatkossa entistä paremmin varautunut vastaaviin tilanteisiin. On hienoa, että jo kriisin tässä vaiheessa asia nähdään poliittisella tasolla täsmälleen samalla tavalla. Ministeri Haatainen kertoi Suomen Kuvalehden 18/2020 haastattelussa, että hän lähettää voimassaolevan valtioneuvoston päätöksen huoltovarmuuden tavoitteista (https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20181048) Huoltovarmuusneuvoston arvioitavaksi, minkä jälkeen tehdään tarvittavat poliittiset johtopäätökset.

Mielikuva Suomen hyvästä huoltovarmuusvarautumisesta on perinteisesti ollut vahva sekä Suomessa että ulkomailla. Pandemiakriisin ympärillä käyty julkinen keskustelu aiheutti tähän pienen särön. Huoltovarmuustoimintamme rakentuu kuitenkin niin vahvalle pohjalle, että se kestää tällaisen kriisin yli. Otamme tästä kriisistä kaiken sen tarjoaman opin, jotta olemme entistä valmiimpia kohtaamaan seuraavan kriisin.

Jukka Ruusunen
Huoltovarmuusneuvoston puheenjohtaja