Kokonaisturvallisuutta yhdessä #15: Katujengit ja nuorisorikollisuus

Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista. Rikosten kokonaismäärä laskee, mutta ne koskettavat yhä voimakkaammin tiettyjä ryhmiä. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna on nuorten tekemä väkivalta kuten nuorisorikollisuus ylipäänsä vähentynyt. Positiivinen kehitys on kuitenkin osittain pysähtynyt erityisesti perusmuotoisten pahoinpitelyjen, henkirikosten yritysten ja ryöstöjen osalta.

Nuoret ja huoli heistä sekä heidän tekemät rikokset ovat olleet julkisessa keskustelussa viimeisen vuoden aikana. Me tiedämme, että suurin osa nuorista voi hyvin ja he käyttäytyvät kunnolla eivätkä he tee rikoksia. Keskustelu on kuitenkin tärkeätä, koska koronan vaikutukset ovat kohdistuneet monelta osin nuoriin. Varmasti menee vielä hetki, kunnes tiedämme tosiasiallisesti, millaisia seurauksia koronasta on syntynyt. Se kuitenkin voidaan todeta, että aiemmin huonoissa asemissa olleiden tilanne ei ole mennyt parempaan suuntaan ja koronavelkaa maksamme vielä pitkään eri hallinnon aloilla.

Kun puhutaan nuorisorikollisuudesta, niin haluan korostaa määritelmien merkitystä. Julkisessa keskustelussa on vaarana, että eri osapuolet puhuvat toistensa ohi, kun ymmärrämme termit eri lailla. Nuorisojengi ja katujengi ovat monitulkintaisia termejä ja ilmiön hahmottaminen on riippuvainen sille annetuista määritelmistä. Kun puhutaan katujengeistä, niin karkeasti voidaan todeta, että kyseessä on nuorten muodostama rakenteeltaan jäsentynyt ryhmä, jolla yhteinen nimi tai tunnus. Laiton toiminta on usein osa ryhmän identiteettiä ja elämäntapaa. Poliisilla on jo havaintoja useammasta tallaisesta ryhmästä erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Kuluneen vuoden aikana meillä on näkynyt nuorison suhtautumisessa poliisiin selkeä muutos. Eri puolilta maata on kertynyt havaintoja siitä, että poliisivastaisuus ja kunnioituksen väheneminen lakia kohtaan on lisääntynyt. Muutoinkin on kentältä kuulunut, että nuoriso on myös varustautunut teräasein. Äärimmäisissä tapauksissa kuten esim. mopomiittien yhteydessä tämä on näkynyt virkamiehen vastustamisina, jopa poliisimiesten kivittämisenä, autoihin kohdistuneina vahingontekoina ja ennen kaikkea niin sanottuna iholle tulemisena. Näiden tilanteiden rauhoittamiseen on usein tarvittu useita poliisipartioita.

Vaikka suurin osa nuorista käyttäytyy hyvin niin nämä indikaatiot ovat erityisen huolestuttavia. Yhteistyö, luottamus ja keskinäinen kunnioitus alueen asukkaiden ja nuorten kanssa on poliisille tärkeä ja kriittinen menestystekijä. Tämän rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan sinun, minun ja meidän kaikkien yhteinen panostus.

Meillä on pieni ryhmä nuoria, jotka ovat syyllistyneet vakaviin väkivaltarikoksiin myös ryhminä ja julkisuudessakin on myös ollut varsin raflaavia esimerkkejä tästä ikävästä kehityksestä. Näiden tekojen taustalla on moninaisia syitä. Tähän ikävään kehitykseen ja ilmiöön puuttuminen edellyttää kaikkien viranomaisten yhteistä reagointia ja tiivistä yhteistyötä sekä vuoropuhelua eri toimijoiden kanssa. Meidän ei tule yli- eikä alireagoida, mutta tarvitsemme määrätietoista toimintaa sen sijaan, että käymme tieteellistä debattia siitä, onko meillä ongelma vai ei, mikä on katujengin määritelmä ja mikä ei ole katujengi. Nuorten katujengien toiminnasta esimerkkinä voidaan mainita sovitut joukkotappelut erilaiset ryöstöt ja pahoinpitelyt, joita on tapahtunut erilaisten joko pieleen menneiden huumausainekauppojen yhteydessä tai tarkoituksena on ollutkin ryöstää joku ostaja tai myyjä. Tyypillistä osalle teoista on myös se, että niitä kuvataan ja ladataan sosiaaliseen mediaan. Väkivallan kierre on valmis.

Vakavalla rikoksella on aina seurauksia uhrin ja hänen läheistensä lisäksi tekijälle sekä hänen lähipiirilleen. Miksi meidän tulee toimia tässä ja nyt? Edellä mainittujen lisäksi poliisilla on havaintoja uudenlaisista järjestäytyneistä rikollisryhmistä. Meillä on jo muodostunut muutamia multietnisiä ryhmiä, jotka ovat jo mukana tai ajautumassa kohti perinteistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Yhä nuorempia henkilöitä käytetään näiden ryhmien huumausainekaupoissa myyjinä ja nämä uuden tyyppiset rikollistoimijat käyttävät hyväkseen heidän toimintaansa ja gangsta-kulttuuria ihannoivia nuoria, jotta he hyötyvät omien rikollisten tavoitteidensa saavuttamisesta.

Yhteiskunnan toimijoiden tulee määrittää ne rajat, joissa toimitaan ja tämä edellyttää myös puuttumista niissä tilanteissa, kun rajoja rikotaan. Pehmeimmillään kyse on nuorten puhuttamisesta, varhaisesta puuttumisesta ja välittämisestä, mutta kovimmillaan puhutaan kovimmista pakkokeinoista esimerkiksi vangitsemisen muodossa.

Mikäli onnistumme puuttumaan nuoriso- ja katujengikehitykseen ennen tilanteen pahenemista, niin tiedän, että siitä on apua usealle nuorelle, heidän perheilleen ja yhteiskunnalle. Asioiden ennaltaehkäiseminen ja varhainen puuttuminen ovat aina myös taloudellisesti kannattavampaa kuin jälkikäteiset toimet.

Peräänkuulutan siis aktiivisia toimenpiteitä, jotta voimme pysyä Suomen tiellä ja ylläpitää turvallisuutta siten, että olemme jatkossakin yksi maailman turvallisimmista maista.

Timo Kilpeläinen
Poliisitarkastaja
Poliisihallitus