Informaatiosotaa eilen ja tänään

Palkitun kirjailijan William Boydin vakoiluromaanin pohjalta tehdyssä minisarjassa ”Äitini, vakooja” kuvataan Britannian salaisen palvelun toimintaa toisen maailmansodan aikana Euroopassa. Sarjassa kuvataan, kuinka nuoresta naisesta koulutetaan kyvykäs agentti toimimaan ”tilastointi- ja kirjanpitofirman” työntekijänä. Työtehtäviin kuuluu myös työskentely tietotoimistossa, joka sepittää vaikuttavia naamioituja tarinoita maailmalle. Uutinen Yser -joen kolmesta uudesta sillasta aiheuttaa Saksan esikuntien sotilaskarttojen uusimisen. Toinen uutinen saksalaisesta sukellusveneestä, joka upotti amerikkalaisen hävittäjäaluksen, vetää osaltaan Yhdysvallat tiiviimmin mukaan länsiliittoumaan ja siten vahvistaa myös Britannian asemaa.

Tietotoimiston uutisilla pyrittiin tässä historiaa ja fiktiota yhdistävässä sarjassa vaikuttamaan muiden maiden mediaan ja edelleen kansalaisiin ja päätöksentekoon siten, että päätökset olivat Britannian kannalta edullisia. Nykypäivän informaatioympäristöä seuratessa vaikuttaa siltä, että tätä perustoimintatapaa ei ole hylätty. Informaatioympäristö tarjoaa paljon viestintäkanavia, joita voidaan käyttää lähes reaaliaikaisesti saavuttaen laajat yleisöt eikä toimilupia tarvita. Televisiosarjassa todettiin osuvasti amerikkalaisen hävittäjäaluksen uppoamisen uutisoinnin jälkeen: ”Se, joka luettiin uutisissa, muuttui uutiseksi”. Näin se taitaa olla tämänkin päivän maailmassa.

Televisiosarjassa agenttien eri operaatioissa vakoillaan ja varjostetaan, sekä niin kuin genreen kuuluu, myös eliminoidaan henkilöitä. Yhdysvaltain presidentin lähipiiriin on soluttauduttava, jotta tiedetään, mistä valtionjohdon tasolla puhutaan. Tavoitteena on saada haltuun kriittistä tietoa oman päätöksenteon tueksi ja toisaalta suojata oma tieto tarvittaessa äärimmäisin keinoin. Onnistuneet operaatiot vaativat tuohon aikaan paljon henkilöstöä, jonka piti olla maantieteellisesti juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Salasanan unohtaminen saattoi aiheuttaa tuohon aikaan muitakin seurauksia kuin yhteydenoton palveluntarjoajan help-deskille.

Nyt lähes kaikki tieto on sähköisessä muodossa verkoissa. Kriittistä tietoa pyritään edelleenkin suojaamaan, mutta täysin aukotonta järjestelmää ei ole olemassa. Perinteinen vakoilutoimiala on kokenut aikamoisen muutoksen viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyajan agentti istunee tänä päivänä mukavasti kotimaassaan tietojärjestelmien ääressä ja matkapäiviä säästyy. Toiminnan tavoitteet tuskin ovat muuttuneet, kohteen kriittinen tieto ja vaikuttaminen ovat edelleen tähtäimessä. Uhkien torjumiseksi ja yhteiskuntamme elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi on esitetty tarve luoda viranomaisille toimintamahdollisuudet myös verkkomaailmassa. Aiheesta on käyty tarpeellista ja avointa keskustelua kyseenalaistaen esitetyn tarpeen lähinnä yksityisyyden suojan näkökulmasta. Tosiasia on se, että viranomaisilla ei ole tarvetta, eikä edes resursseja puuttua kunnollisen kansalaisen yksityisyyteen. Verkkomaailmassa toimivien nykypäivän agenttien toimista olisi kuitenkin syytä olla selvillä meidän kaikkien turvallisuuden vuoksi ja samalla on pystyttävä suojaamaan oma toimintamme.

Arto Räty
Turvallisuuskomitean puheenjohtaja