Kansainvälinen varautumisyhteistyö tukee kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallia

 

Suomi on monin tavoin edelläkävijä varautumiseen liittyvissä kysymyksissä. Kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallilla, samoin kuin esimerkiksi huoltovarmuustoiminnalla, on pitkät perinteet. Varautumisen yhteensovittamisen kulttuuri on muovautunut vuosikymmenten saatossa nykyiseen muotoonsa ja toimintaa on aina kehitetty vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön asettamia haasteita. Elämme kuitenkin vahvaa keskinäisriippuvuuden aikakautta, ja varautumiseen liittyviä kysymyksiä täytyy tarkastella myös kansainvälisellä tasolla.

Kansainväliselle varautumisyhteistyölle on tällä hetkellä lukuisia syötteitä, sillä olemme lyhyen aikavälin sisällä kohdanneet useita kriisi- ja häiriötilanteita. Koronapandemia haastoi kansallisia toimintamalleja ympäri maailman – myös Euroopan unionissa. Globaali pula hienoelektroniikasta, erityisesti mirkosiruista, on voimistanut keskustelua EU:n strategisesta autonomiasta. Helmikuussa eskaloitunut sota Ukrainassa puolestaan on tiivistänyt EU:n jäsenmaiden välejä. Unioni on tehnyt jopa historiallisia ratkaisuja materiaaliseen apuun ja tukeen liittyen. Kaiken taustalla vaikuttaa myös viime vuosina lisääntynyt geopoliittinen ja -ekonominen kilpailu sekä eri tahojen pyrkimykset horjuttaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä monilla sektoreilla.

Viime vuosien tapahtumat alleviivaavat monin tavoin tarvetta kriisivarautumisen yhteisten mekanismien kehittämistä kansainvälisellä tasolla. Kysyntä varautumiseen liittyvälle yhteistyölle EU:n puitteissa on kasvavaa, ja tässä myös Suomella on erinomainen paikka viedä kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden ajattelua eteenpäin. Suomi onkin aktiivisesti ottanut osaa keskusteluun EU:n resilienssin ja kriisivarautumistoimien vahvistamiseksi. Kysymys siitä, kuinka eurooppalaisena yhteisönä turvaamme toimintamme ja kykenemme tekemään päätöksiä yhdessä myös kriisin aikana, on tässä suhteessa keskeinen. Yhteisillä ensiaskelilla on merkittävä rooli. Mekanismeja ja harjoituksia näiden aktivoimiseksi tarvitaankin.

Turvallisuuskomitea ja sen sihteeristö seuraavat aktiivisesti kansainvälisellä tasolla varautumisen ympärillä käytävää keskustelua. EU:n ja Naton puitteissa tapahtuvan kriisivarautumisen ja resilienssin kasvattaminen ovat keskeisiä seurattavia kohteita. Tähän liittyen Turvallisuuskomitean sihteeristö vieraili maaliskuun lopulla Brysselissä, jossa tapasimme useita edellä mainittujen kokonaisuuksien kanssa työskenteleviä tahoja. Uusien kontaktien lisäksi saimme erinomaisia ajatuksia siitä, kuinka kansallisen tason varautumisyhteistyön ohella myös kansainvälinen yhteistyö voitaisiin paremmin huomioida osana kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallia.

EU-ulottuvuuden ohella yhteistyötä on tärkeää tiivistää myös muilla alustoilla. Viime aikoina varautumisen yhteistyössä on lähestytty erityisesti Ruotsia, jonka kanssa yhteistyössä järjestettiin vuoden 2021 lopulla ensimmäinen kriisivarautumisen toimintaa maiden välillä tehostava Hanaholmen-kurssi. Kurssin tuloksina saatiin ajatuksia siitä, miten kahdenvälistä toimintaa voitaisiin myös jatkossa jalostaa. Kurssin johtopäätöksissä potentiaalisiksi kehityskohteiksi esitettiin muun muassa kahdenvälisen kyberturvallisuusyhteistyön ja jatkuvuudenhallinnan tehostamista, ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uhkiin varautumista sekä kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin mukaisesti julkisen ja yksityisen sektorin sekä järjestösektorin yhä vahvemmasta osallistamisesta osana varautumisen suunnittelua. Pohjoismaista osaamista ja aloitteellisuutta tarvitaan myös jatkossa, ja yhteistyö jatkuukin hyvässä hengessä.

Turvallisuuskomitea seuraa kansallisena varautumista yhteensovittavana toimijana aktiivisesti kansainvälisen varautumisyhteistyön kehitystä ja tukee tämän eteen tehtävää työtä. Tarve yhteistyön kehittämiselle on ilmeinen, sillä moderneihin kriisitilanteisiin ei kyetä välttämättä vastaamaan enää vain kansallisvaltioiden resursseilla. Aktiivisella ja oma-aloitteisella otteella voimme myös vaikuttaa merkittävästi siihen, mihin suuntaan kansainvälinen yhteistyö kriisivarautumisen ja resilienssin osalta lähtee kehittymään.

 

Antti Kola toimii asiantuntijana Turvallisuuskomitean sihteeristössä vastuualueenaan kyberturvallisuuteen, hybridivaikuttamiseen ja disinformaatioon liittyvät kokonaisuudet. Erityisenä kiinnostuksen kohteena Kolalla on kansainvälisellä tasolla tapahtuva varautuminen erilaisiin kriisi- ja häiriötilanteisiin.