Alueilla tärkeä rooli varautumisen yhteensovittamisessa

 

Häiriötilanteiden vaikutukset tuntuvat lähes aina kuntaa laajemmalla alueella, jolloin alueellinen yhteistyö varautumisen ja suunnittelun toimissa on tärkeää. Esimerkkinä sähkönjakeluverkkojen alueellinen häiriötilanne talvimyrskyn seurauksena tai koronaviruksen leviämisen estäminen alueellisilla rajoituksilla.

Alueellisella varautumisella voidaan tarkoittaa useita asioita, esimerkiksi toimialan omaa varautumistoimintaa sairaanhoitopiirin, pelastuslaitoksen tai maakunnan alueella. Alueellisen varautumisen yhteensovittamisella viitataan usein Aluehallintovirastojen rooliin koota poikkihallinnollisesti alueensa toimijat valmiustoimikuntiin vahvistamaan yhteistä tilanneymmärrystä. Alueelliset valmiusharjoitukset ovat myös konkreettinen esimerkki tuoda eri toimijat varautumisteemojen kanssa yhteen. Yhdistävänä tekijänä on tarkastella varautumista eli etukäteisvalmisteluja maantieteellisesti paikallistasoa laajemman alueen kautta.

Turvallisuuskomitean sihteeristö järjesti maaliskuussa työpajan, jossa käsiteltiin alueellista varautumista johtamisen, yhteensovittamisen ja koordinaation kysymysten kautta. Mitä kehittämiskohteita on tunnistettu, ja muuttuuko alueellisen varautumisen osalta jotain sote-uudistuksen myötä 1.1.2023 alkaen? Keskustelussa nousivat esille alueelliset riskinarvioinnit, varautumisen rakenteet, alueellinen tilannekuva ja valmiusharjoitusten koordinaatio. Keskustelun perusteella on selvää, että alueellista tasoa tarvitaan. Siilojen ja sektoreiden varautuminen ei yksin riitä vaan varautumista on katsottava myös yhdessä. Kyse on tavoitteesta rakentaa alueen yhteistä häiriösietoisuutta.

Viimeistään koronapandemiasta saatu oppi on, että varautumista ei voi ulkoistaa. Viranomaisten, kuntien ja julkishallinnon on varauduttava hoitamaan tehtävänsä normaaliolojen lisäksi myös poikkeusoloissa. Edellä mainittujen toimijoiden lisäksi käytännössä jokaisen organisaation on mietittävä, mitkä ovat ydintehtäviäni ja miten varmistan näiden toimintojen ylläpitämisen kaikissa tilanteissa. Koska alueet eivät toiminta-alueina ole identtisiä keskenään, korostuu toimintaympäristön tunteminen ja sen haavoittuvuuksien ymmärtäminen. Työpajan puheenvuoroissa korostuikin alueellisen riskinarviointiprosessin merkitys toimialat ylittävänä perustana yhteiselle varautumiselle. Tätä perustaa tulisi hyödyntää nykyistä enemmän esimerkiksi valmiusharjoitusten suunnittelussa ja niiden toteuttamisessa. Hienoa kuulla, että kehitystyö on jo käynnissä! Toinen alueellisen yhteistoiminnan kivijalka on yhteinen tilanneymmärrys, jonka muodostamisessa myös maakunnalliset varautumisen rakenteet ovat tärkeässä roolissa.

Suomi on maantieteellisesti suuri maa, jossa maantieteellisesti määriteltyjä aluejakoja riittää. Alueet palvelevat erilaisia tarkoituksia ja vain harvan aluejaon taustalla on yksin varautumisen tavoitteiden toteuttaminen. Työpajan keskusteluissa tuli esille pragmaattinen huomio. Vaikka viranomaisten, valtion aluehallinnon ja muiden toimijoiden alueellinen rakenne olisi erilainen, yhteensovittamisella, johtamisella ja koordinoinnilla on mahdollista varmistaa yhteiset tavoitteet ja ohjata näiden tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi hallinnon uudistuksissa on jatkossakin tärkeää varmistaa yhteistyö paikallisten toimijoiden eli kuntien ja kaupunkien kanssa, ja kirjata tämä rakenteiden toimintaa ohjaaviin dokumentteihin.

Kiteytettynä työpajan tuloksena voidaan todeta, että alueellisen yhteisen varautumisen johtosuhteet eivät sosiaali- ja terveystoimen uudistuksen myötä muutu. Aluehallintovirasto on jatkossakin keskeisin alueellisen varautumisen yhteensovittaja. Tehtävän suorittamiseksi tärkeää on varmistaa selkeä tehtävänanto, toimivalta, kansallinen ohjaus ja resursointi. Lisäksi verkostot ovat jatkossakin merkittävässä roolissa kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin mukaisesti.

 

Ilona Hatakka toimii erityisasiantuntijana Turvallisuuskomitean sihteeristössä vastuualueenaan alueellinen ja paikallinen varautuminen. Ilona on kiinnostunut laajasti siviiliyhteiskunnan varautumisesta häiriötilanteisiin ja kriiseihin. Aikaisemmin Hatakka on toiminut Punaisen Ristin katastrofivalmiuden neuvonantajana kansainvälisen avun yksikössä. Koulutustaustaltaan Hatakka on hallintotieteen jatko-opiskelija Tampereen yliopistosta.