Kestävät ruokajärjestelmät ovat kansallisen ja globaalin turvallisuuden kulmakivi

Valokuva MMM:n kansliapäälliköstä Jaana Husu-Kalliosta.

Jokapäiväinen ruoka ja oletus sen häiriöttömän saannin jatkumisesta on olennainen osa ihmisten perusturvallisuutta. Ruuan tuotanto on luonnon prosessi, minkä vuoksi sääolot ja ilmastonmuutoksen vaikutukset heijastuvat suoraan sadon määrään ja laatuun. Viime aikoina on entistä selvemmin tunnistettu myös ruokaketjun monitahoiset kytkökset, joita kuvataan termillä ruokajärjestelmä.

Kansallisen huoltovarmuuden näkökulmasta on tärkeää tunnistaa ruokahuollon riippuvuus sekä yhteiskunnan monista muista sektoreista että kansainvälisestä kaupasta ja arvoketjuista. Keskeinen kokemuksen kautta vahvistunut tosiasia on, että kansallisen ruokahuollon turvaaminen ei voi perustua tuontiin. Kansainvälinen kauppa täydentää monella tapaa ruokahuoltoa, mutta yhteiskuntien vakauden turvaamiseksi on tärkeää, että kaikki maat matalan tulotason maita myöten pystyvät huolehtimaan kansalaistensa perusruokaturvasta.

COVID-19 testasi resilienssiä

Entistä tärkeämpi ruokajärjestelmien mittari on joustavuutta, kestävyyttä ja sopeutumiskykyä kuvaava resilienssi. Tästä tuorein esimerkki on COVID-19-pandemia, joka paljasti haavoittuvuuksia esimerkiksi kausityövoiman liikkuvuuden osalta, mutta antoi myös rohkaisevia tuloksia suomalaisen ruokaketjun luotettavasta toiminnasta. Tuoreessa Huoltovarmuusneuvoston tarkastelussa koronakriisin vaikutuksista todettiin, että elintarvikehuollossa jatkuvuudenhallinta on toiminut erittäin hyvin.

COVID-19 on vakava muistutus ympäristön, eläinten ja ihmisten terveyden erottamattomasta yhteydestä ruokajärjestelmissä. Ruuantuotanto toimii maailmalla monissa tapauksissa riskirajoilla suhteessa ihmisten ja maapallon terveyteen. OneHealth-pohjainen tutkimus ja sen tulosten käytäntöön vienti onkin yksi keskeisimpiä kansainvälisiä yhteistyömuotoja tulevaan varautumisessa.

Ilmastonmuutoksen rinnalla huomion kiinnittäminen luonnon monimuotoisuuteen on avainkysymys ruokajärjestelmien kestävyyden kannalta. Käytännössä valtaosa maailman ruuantuotannosta perustuu vain alle kymmenen viljelykasvin ja kotieläinlajin kasvatukseen.

Ruuan hintapiikit altistavat poliittiseen rauhattomuuteen

Ilmastonmuutos parantanee joissain suhteissa Suomen viljelyolosuhteita. Toisaalta globaalien sään ääri-ilmiöiden ennakoidaan yleistyvän. Maailmanlaajuinen kriisi on hyvin mahdollinen, jos satokatastrofi sattuu useammalle tärkeälle viljelyalueelle samanaikaisesti. Ruuan maailmanmarkkinahintojen heittelyä vastaan varaudutaan perinteisesti varastoinnilla, mutta myös markkinatiedolla. Yksi vaikuttaja siihen, ettei COVID-19-kriisi kehittynyt pelätyksi ruuan hintakriisiksi, toisin kuin edellinen mittava ruokakriisi 2007, oli globaalin maatalouden markkinatiedon entistä avoimempi saatavuus. Markkinatieto ehkäisi osaltaan vientikieltoja ja muita keinotekoisia kaupan häiriöitä.

Edellisen, vuosien 2007-2008, ruokakriisin aikana viljojen maailmanmarkkinahinnat lähtivät jyrkkään nousuun. Taustalla oli useampia samaan suuntaan vaikuttaneita kehityskulkuja, kuten öljyn hinnan nousun heijastuminen tuotantokustannuksiin ja biopolttoaineiden kysynnän lisääntymiseen, heikot sadot tärkeillä tuotantoalueilla ja kansallisesti käyttöön otetut vientirajoitukset. Ruoan hinnan nousu oli tärkeä taustavaikuttaja myös Arabikevään poliittisessa liikehdinnässä.

YK:n huippukokous 2021 haastaa globaaliin järjestelmätason muutokseen

Ruokajärjestelmien kestävyys on kaiken kestävän kehityksen edellytys. Tähän kiinnitti huomiota YK:n pääsihteeri Antonio Guterres kutsuessaan koolle Ruokajärjestelmien huippukokouksen (Food Systems Summit 2021). Valtionpäämiesten kokouksessa ensi vuoden syyskuussa YK:n yleiskokouksen yhteydessä linjataan, miten maailman ruokajärjestelmät muutetaan nykyistä kestävämmiksi.

Ruokajärjestelmien muutoksen tärkeä edellytys on kaikkien toimijoiden osallistaminen. Hallitusten päätökset eivät yksin riitä muuttamaan kehitystä, mukaan tarvitaan tutkimus, yksityissektori ja kansalaisjärjestöt ja viime kädessä me kaikki kuluttajina.

Käytännön muutos edellyttää laajaa sitoutumista, siksi huippukokouksen tavoitteena on olla osallistavin koskaan järjestetyistä YK-kokouksista. Tärkeä osa valmistelua ovat ruoka-alan toimijoiden dialogit, joita on tarkoitus käydä kaikissa maailman maissa.

YK:n pääsihteeriä siteeraten: Ruokajärjestelmien muuttaminen on kriittinen tekijä kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Globaalisti on aika muuttaa tapaa, jolla tuotamme ja kulutamme ruokaa. Kestävät ruokajärjestelmät ovat turvallisuuden kulmakivenä niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa.

Jaana Husu-Kallio
Kansliapäällikkö, Maa- ja metsätalousministeriö