Liian hyvää brändin rakentamista?

Suomessa kansalaisten luottamus viranomaisiin on maailmanmitassakin huippuluokkaa. Se on hieno tulos, josta kannattaa pyrkiä pitämään kiinni. Viranomaisten tulee kertoa omasta toiminnastaan ja opastaa kansalaisia.

Turvallisuusviranomaiset käyttävät viestintää ja sen eri kanavia hyvin monipuolisesti ja taitavasti. Viranomaisten palveluista ja kyvyistä kertominen on ymmärrettävästi tärkeää siksikin, että niukoista julkisen talouden resursseista kamppaillaan monien muiden tärkeiden yhteiskunnallisten rahatarpeiden kanssa.

Samaan aikaan kuitenkin tiedämme, että viranomaisten kyvyt ovat varsin rajalliset. Sen tietävät maaseudun ihmiset arjessaan ja erityisesti vaikkapa pitkäkestoisen sähkökatkon osuttua alueelle. Maaseudun asukkaat ovat tottuneet siihen, että on selvittävä omin avuin ja yhteiskunnan toimittaman avun perille tulo voi kestää. On autettava naapuria ja käytävä katsomassa, että naapurissakin ovat asiat kunnossa. Me kaupunkilaiset olemme tottuneet turvallisuuden osalta varsin hyvään – ehkä liian hyvään. Onko käsityksemme riskeistä ja oman toiminnan merkityksestä turvallisuudelle ja selviytymiselle hämärtynyt?

Mielikuvissa pelastuslaitos toimittaa apua kaikkiin hätätilanteeseen muutamassa minuutissa ja hakee toisinaan kissatkin puusta. Talvella ulos voi lähteä kesälipposilla – kyllähän kunnan viskaalien tehtävä on hiekoittaa kadut. Jos sitä ei ole tehty, palaute annetaan somessa. Ajatellaan, että mahdollisen elintarvikehuollon häiriön aikana salaisista luolastoista ajetaan ulos Huoltovarmuuskeskuksen logot kyljissään olevat rekat täynnä elintarvikkeita. Kai joku viranomainen senkin on hoitanut, että pitkänkin sähkökatkon aikana matkapuhelimet ja netti toimivat.

Huolettomalla suhtautumisella omaan turvallisuuteen ja liian suurella, epärealistisella luottamuksella viranomaisiin on pahimmillaan kääntöpuolensa. Se voi ilmentyä oman turvallisuuden ulkoistamisena ja yksilön vastuun väistämisenä. Tässä on haaste meille turvallisuuden tekijöille − viranomaisille, järjestöille ja vapaaehtoisille. Meidän on viestinnällämme luotava kansalaisille ymmärrys ja motivaatio hoitaa oma osuutensa.

Loppupeleissä yhteiskunnan selviytyminen häiriötilanteessa riippuu ennen kaikkea yksilön kyvystä toimia ja toipua. Tätä on syytä edelleen teroittaa ja tuoda esille etenkin niille, jotka ovat oman turvallisuutensa ulkoistaneet. 72 tuntia (72tuntia.fi) on varautumissuositus, jossa opastetaan kotitalouksia varautumisen perusteista ja pärjäämään itsenäisesti vähintään kolmen vuorokauden ajan. Suosituksesta on viranomaisten hyvä lyödä rumpua.

Turvallisuus tarvitsee jokaista suomalaista – älä jää vapaamatkustajaksi!

 

Tomi Lounema
toimitusjohtaja
Huoltovarmuuskeskus
@TomiLounema