Luottamus viranomaisiin tukee turvallisuuden tunnetta

Turvallisuus ja toisaalta myös sen tunne ovat suomalaisen demokratian ja hyvinvointiyhteiskunnan ydintä. Suomi onkin monilla mittareilla yksi maailman turvallisimmista maista.

Vaikka asiat ovat kovin hyvin, niin meidän viranomaisten tehtävänä on seurata turvallisuusympäristön muutoksia ja pyrkiä olemaan omassa toiminnassamme aina muutama askel edellä.

Varautuminen ei voi olla näkymättä katukuvassa. Esimerkiksi vakavat väkivallanteot ovat pakottaneet meidät muuttamaan toimintatapoja ja varustusta. Panssaroidut ajoneuvot antavat viranomaisille tarvittavan suojan, mutta saattavat samalla herättää pelkoja.

Sama pätee viestintään. Olemme monesti todenneet, että poliisi on kaikkien aikojen turvaaja kaikille, ja tekee tällä hetkellä maailman parasta tulosta. Kun sitten puhumme toimintaympäristön muutoksesta ja uusista uhkista, niin meitä saatetaan arvostella pelottelusta.

Kansallinen turvallisuustilanteemme heijastelee Euroopan ja lähialueidemme olosuhteita sekä kiinnittyy yhä selvemmin globaaleihin ilmiöihin. Muutoksesta pitää pystyä puhumaan. Ja siihen pitää myös varautua.

Turvallisuuden kantavana voimana on yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Sen vastavoimina ovat eriarvoistuminen ja syrjäytyminen. Ongelmien ennakoidaan kasautuvan tulevaisuudessa yhä pienemmälle väestöryhmälle. Lisäksi on havaittu maantieteellistä polarisoitumista, kuten huono-osaisten ja maahanmuuttajien keskittymistä samoille asuinalueille.

Lähiympäristön rikosilmiöistä ihmisiä huolestuttavat eniten rattijuopot, ampuma-aseilla tehdyt rikokset, huumeiden käyttö ja myynti, seksuaalirikokset sekä pahoinpitelyt. Näille kaikille on yhteistä se, että ne saattavat aiheuttaa hengen ja terveyden vaaraa ja siten horjuttavat myös turvallisuuden tunnetta.

Yksi keskeinen turvallisuuden tunteeseen vaikuttava tekijä on luottamus siihen, että yhteiskunta pystyy puuttumaan näihin ilmiöihin – ennalta estämään vahingolliset ilmiöt tai viimeistään kiireellisessä hätätilanteessa selvittämään ja hoitamaan tilanteet.

Ennaltaehkäisyssä meillä kaikilla on keskeinen rooli. Tasavallan presidentti kantoi uudenvuoden puheessaan huolta siitä, miten kohtelemme toisiamme. ”Kyse on toisten kunnioittamisesta, viime kädessä yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Ja sen myötä turvallisuudestamme”, hän sanoi.

Yhteisöllisyydellä on vahva yhteys myös siihen, miten selviämme henkisesti kriiseistä. Vihaisesta puheesta ei ole aina kovinkaan pitkä matka vihaisiin tekoihin.

Syrjäytymisen torjuntaan tarvitaan meidän kaikkien panosta. Hallitusohjelmassa todetaan, että emme elä tai ajattele samoin, eikä niin tarvitsekaan tehdä. Mutta maailman muutoksen keskellä ratkaisujen löytäminen edellyttää, että tulemme toisiamme vastaan.

Kun sitten jotain tapahtuu, katse kääntyy nopeasti viranomaisiin ja heidän kykyynsä toimia. Poliisilla on vuosittain yli miljoona hälytystehtävää, joista kiireellisimpiä noin 70 000. Jokaiselle avuntarvitsijalle on tärkeintä saada apua omassa asiassaan.

Ihmiset odottavat, että viranomaisten palvelut ovat nopeasti saatavissa, rikoksia estetään ennalta ja ne selvitetään tehokkaasti. Meidän velvollisuutemme on lunastaa nuo odotukset.

Se, että onnistumme omassa tehtävässämme, vahvistaa niin luottamusta viranomaistoimintaan kuin itse turvallisuutta ja siihen liittyvää vahvaa turvallisuuden tunnetta. Näitä kaikkia haluamme omalla toiminnallamme rakentaa, vaalia ja puolustaa.

Seppo Kolehmainen

poliisiylijohtaja

Twitter: @SJKolehmainen