Oikeusturva ja perusoikeudet lisäävät luottamusta

Turvallisuus on monisäikeinen asia. Se on sekä fakta että tunne. Kun mitään tosiasiallista uhkaa ei ole ja kun riskeihin on varauduttu, on tosiasiassa turvallista. Mutta silloinkin yhteiskunnassa voi vallita epävarmuus ja jopa pelko, jos ihmisten välillä ei vallitse luottamus tai viranomaisiin ei luoteta. Lisäksi yhden turvallisuudentunteen vahvistaminen voi merkitä toisen turvattomuutta ja sitä kautta yleisen turvallisuuden vähentymistä.

Suuri muutos aiheuttaa aina huolta ja pelkoa. Tämän olemme nähneet viime päivinä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Todistamme suurinta pakolaisten virtaa Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Nyt korostuu kyky huolehtia ihmisten välittömistä tarpeista mutta samalla tarve yleisesti ylläpitää ja tulijoiden osalta myös parantaa luottamusta viranomaisiin.

Anita Lehikoinen käsitteli huhtikuisessa blogissaan suomalaisten korkeata luottamusta perinteisiin instituutioihin kuten poliisiin, oikeuslaitokseen ja puolustusvoimiin, mutta myös koulutukseen, joka kuuluu yhteiskunnan perusrakenteisiin. Osa turvapaikanhakijoista tulee alueilta, joissa luottamus viranomaisiin ja oikeuden toteutumiseen on romuttunut.

Hyvin toimiva oikeuslaitos – siis syyttäjät, oikeusapu, tuomioistuimet, ulosotto – takaa osaltaan yhteiskunnan toimivuutta varmistamalla oikeuksien ja velvollisuuksien sekä myös rikosvastuun toteutumisen. Jotta turvallisuudentunne ja luottamus viranomaisiin vahvistuisivat, kaikkien on voitava tietää olevansa yhdenvertaisia lain edessä. Oikeuden tulee toteutua ei vain paperilla, vaan myös käytännössä.

Toisinaan ajatellaan, että hyvää oikeusturvaa on se, että kaikki riidat ja rikokset käsitellään kaikissa oikeusasteissa. Uskotaan, että näin varmistuu oikeuden toteutuminen. Näin ei kuitenkaan ole. Koska oikeudenhoito rahoitetaan pääosin samoilla verovaroilla kuin muukin julkinen sektori, siihen kohdistetut varat tulevat aina olemaan rajallisia. Tämän vuoksi hyvä oikeusturva voidaan varmistaa vain käsittelemällä kukin asiatyyppi sille sopivassa käsittelyketjussa. Erilaiset yksityisten väliset riidat, rikokset tai hallinnolliset riidat tulisi käsitellä menettelyssä, joka on asian merkityksen tai siihen liittyvän oikeudellisen ongelman kannalta riittävä. Silloin resurssit voidaan kohdentaa oikein ja voidaan päästä siihen, että oikeus toteutuu oikea-aikaisesti. Jottei toteutuisi se tutun sanonnankin mukainen tilanne ”justice delayed is justice denied”.

Eräs ranskalainen asianajaja on ehdottanut, että kaikki ne henkilöt, joilla turvallisuusviranomaisten käsityksen mukaan on yhteys terroristijärjestöön, pitäisi sulkea arestiin, kunnes terrorismi on rauhoittunut. Tämä on tietenkin ääriesimerkki siitä, kuinka yhden käsitys turvallisuuden lisäämisestä voi olla konkreettinen uhka toisen turvallisuudelle. Mutta Suomessakin meidän on koko ajan huolehdittava siitä, ettei kenenkään perus- ja ihmisoikeuksia loukata, kun turvallisuutta vahvistetaan.

YK:n kehitystutkimusta tekevän WIDER-instituutin 30-vuotisjuhlassa nobelisti Amartya Seniltä kysyttiin, mitä hän tekisi pakolaistilanteelle ja sen mahdollisesti aiheuttamalle terrorisminuhalle. Hän korosti, että vaikka meillä on oltava käsitys oikeudesta sen teoreettisessa ideaalissa muodossa, tällaisessa tilanteessa on otettava konkreettisia askeleita. Ja niiden suuntaa määrittää se, kuinka vahva meidän inhimillinen identiteettimme on, kuinka hyvin tunnistamme pakolaiset kaltaisiksimme.

Tiina Astola
kansliapäällikkö
oikeusministeriö