Onko hybridi pelkkää hypetystä?

Turvallisuusbloggareiden kuluneen vuoden muotisana on ollut hybridiuhka. Useat ovat toistaneet, että hybridissä ei ole mitään uutta, eikä ilmiö ole heitä yllättänyt. Hybridiuhka tai -sodankäynti on silti terminä niin uusi, että yksiselitteistä määritelmääkään ei ole löytynyt. Siitä huolimatta jokaisella on ollut asiasta mielipide. Niin minullakin.

Hybridi kuvaa hyvin konfliktien monimuotoisuutta ja yllättävyyttä. Olemme tottuneet näkemään valtioiden välisissä ristiriidoissa propagandaa sekä taloudellista ja poliittista painostusta, mikä on voinut eskaloitua aseellisiksi yhteenotoiksi. Hybridikonfliktissa asiat eivät mene välttämättä perinteiseen tahtiin. Mitä vain voi tapahtua, missä järjestyksessä tahansa. Vastustajan toimet voivat näkyä tai pysyä piilossa.

Tapahtumat yhteiskunnan eri sektoreilla voidaan selittää sattumiksi, vaikka ne olisivat osa järjestelmällistä toimintaa. Kansalaisten väliin voidaan lyödä kiiloja, joilla pyritään yhteiskunnan eheyden murtamiseen. Järjestelmään tulee kaikenlaista kitkaa, mikä saattaa pysäyttää päätöksenteon.

Mutta missä vaiheessa yhteiskunta huomaa, että kyse ei ole yksittäisistä asioista? Päätöksentekijöiden asema ei ole kadehdittava. Tilannekuvan haasteet muistuttavat laajamittaisten kyberhäiriötilanteiden havainnointia ja analysointia. Tietoa poikkeamista tarvitaan yhteiskunnan kaikilta lohkoilta, ja havainnot on pystyttävä yhdistämään yhtenäiseksi tilannekuvaksi. Siilomainen ajattelu on vaarallisen hidasta. Vain yhteistyön keinoin – kuten meillä Turvallisuuskomiteassa – voimme päästä käsiksi ilmiöön ennen kuin se pääsee liian pahasti käsiksi meihin!

Tilannekuvan kehittäminen asettaa paineita sujuvalle tiedonkululle. Hallinnon pitää pystyä sisällään viestimään yksittäiset tapahtumat tai kokonaiskuva turvallisesti ja tehokkaasti. Havainnointikykyä ja analyysitoimintoja tulee kehittää toimialoilla mutta myös poikkihallinnollisesti.

Hybridiuhka on muutakin kuin tunnuksettomia sotilaita. Informaatiovaikuttamisella tähdätään niin väestöön kuin suoraan poliittisiin päättäjiinkin. Ruotsalaisen FOI-tutkimuslaitoksen mukaan venäläismedian kovat puheet ex-ulkoministeri Carl Bildtistä näyttivät hyökkäävältä infosodalta. Venäläismediassa Bildtiä väitettiin muun muassa CIA:n agentiksi, ja hänellä sanottiin olevan ”verta käsissään”. Kestäisimmekö me tällaisten väitteiden vyöryn?

Koko kansan henkinen kestävyys on hybridiuhkassa koetuksella. Ukrainan kriisi on osoittanut, että kansan yhtenäisyyteen on helpompi vaikuttaa, jos valtiossa on korruptiota ja muuta tehottomuutta. Väestön on tiedettävä, että maa on puolustamisen arvoinen.

Meillä on pian edessämme Suomen satavuotisjuhlat. Juhlavuosi on erinomainen mahdollisuus muistuttaa meitä kaikkia tärkeistä yhteisistä pyrkimyksistä kuten demokratiasta, tasa-arvosta, vapaudesta ja turvallisuudesta. Juhlavuotena noussee silti monenlaisia ja monesta paikasta tulevia soraääniä, joilla kansallista tarinaamme kokeillaan monella tavalla. Meidän kannattaa keskittyä omilla syntymäpäivillämme omaan viestiimme: ”Yhdessä!”

Arto Räty
Puheenjohtaja, Turvallisuuskomitea
Kansliapäällikkö, puolustusministeriö