Puolustusvoimat – ”Hereillä – Valmiina – Torjuntakykyisinä”

Puolustusvoimien kaikissa toiminnoissa, niiden valmistelussa, suunnittelussa ja harjoittelussa on aina tavoitteena annettujen kolmen lakisääteisen päätehtävän (Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan) mahdollisimman hyvä toimeenpano.

Suomen puolustuksen päämääränä on kaikissa tilanteissa turvata kansalaisten elinmahdollisuudet ja valtiojohdon toimintavapaus sekä puolustaa laillista yhteiskuntakuntajärjestystä.

Ulkopuolelta katsottuna puolustusvoimien toiminta näyttänee suhteellisen vakaalta ja jopa muuttumattomalta. Päätehtäviemme takana oleva organisaatio, prosessit, toimintamallit ja henkilöstökin ovat kuitenkin ratkaisevasti muuttuneet vuoden 2015 alusta lukien. Rauhan ajan organisaation keventäminen, logistiikkauudistus, palveluiden keskittäminen ja henkilöstömäärän pienentäminen ovat tulleet mahdollisiksi vain merkittävien uudistusten kautta.

Uudistuksessa puolustuskykymme kulmakivinä on säilynyt ja säilyy edelleen vahva maanpuolustustahto, liittoutumattomuus, yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen. Huolimatta isoista muutoksista, kykyämme reagoida ylläpidetään, asevelvollisia ja henkilökuntaa koulutetaan, yhteistoimintaa harjoitellaan, virka-apua annetaan ja ehditäänpä vielä osallistua kansainvälisiin harjoituksiin. Ei ole siis sattumaa että olemme kuluneiden kolmen viime vuoden aikana puolustusvoimauudistuksen toimeenpanossa muodostaneet rauhan ajan ja sodan ajan organisaatiomme kuten ne tänä päivänä ovat.

Suomen puolustusta kehitetään jatkuvasti elävässä ja osin muuttuvassa toimintaympäristössä. Venäjän toimet Ukrainassa ovat esimerkki niin kutsutusta hybridisodankäynnistä, jossa yhdistyvät sotilaalliset ja ei-sotilaalliset keinot, peiteoperaatiot, hyökkäykselliset informaatio-operaatiot, kyberhyökkäykset, taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen painostus, väestön sisäisten ristiriitojen lietsominen sekä epämääräisyyden ja epätasapainon luominen.

Kuvatun kaltaisessa sodankäynnissä, toimintaympäristössä ja nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kasvaa eri toimijoiden välinen keskinäisriippuvuus ja eri hallinnonalojen käytettävissä olevat voimavarat säilyvät rajallisina. Eräs kokonaismaanpuolustuksen kannalta näkyvä ja merkittävä muutos on puolustusvoimien yhä lisääntyvä kumppanuustoiminta. Kumppanuudet auttavat Puolustusvoimia keskittymään omaan ydintoimintaansa. Strategiset kumppanimme sitoutetaan vahvasti myös poikkeusoloihin varautumiseen ja samalla parannetaan koko yhteiskunnan kriisinsietokykyä.

Yhteiskunnan kriisinsietokyvyn ylläpitäminen edellyttää koko yhteiskunnan osaamisen hyödyntämistä. Tässä kokonaismaanpuolustuksen konseptilla ja kokonaisturvallisuuden strategialla on keskeinen merkitys. Puolustusvoimien näkökulmasta yleinen asevelvollisuus luo erinomaisen perustan kokonaismaanpuolustukselle ja -turvallisuudelle. Viranomaisten ja elinkeinoelämän ohella myös vapaaehtoistoimintaan perustuvilla järjestöillä on merkittävä rooli yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa, maanpuolustustahdon ylläpitämisessä sekä kriisinkestokyvyn lisäämisessä. Järjestöjen toiminnan vahvuuksia ovat yksilötason tarpeiden tunnistaminen sekä hyvät kansalliset ja kansainväliset verkostot. Puolustusvoimien yhteistoiminta muiden viranomaisten, elinkeinoelämän, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kansalaisten kanssa lujittaa yhteistyökumppanien kykyä ja tahtoa puolustaa yhteiskuntaa. Eräs esimerkki tästä yhteistoiminnasta on Maanpuolustuskurssitoiminta. Puolustusvoimilla on etuoikeus ja kunnia toimia Maanpuolustuskurssien järjestäjänä missä yhteistyö, verkottuminen ja osaaminen ovat avainsanoja kokonaisturvallisuuden ja kokonaismaanpuolustuksen kehittämisessä.

Puolustusvoimien tehtävien toteuttaminen edellyttää puolustusvoimilta nykyistä korkeampaa toimintavalmiutta ja taistelukestävyyttä. Erityisesti joukkojen korkea toimintavalmius on korostumassa muuttuneen turvallisuusympäristön seurauksena. Puolustusvoimien suorituskykyisimmillä ja nopeasti sekä joustavasti käytettävissä olevilla joukoilla ja asejärjestelmillä kyetään nostamaan voimankäytön kynnystä ennakoivasti sekä tarvittaessa aloittamaan hyökkäyksen torjunta korkeasta normaaliolojen valmiudesta.

Sotilaallisia suorituskykyjä käytetään puolustusvoimien tehtävien mukaisesti Suomen sotilaalliseen puolustamiseen, muiden viranomaisten tukemiseen ja kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Ulkopuoliset toimijat arvioivat Suomen puolustuskykyä ja sen kehittymistä jatkuvasti. Arviot ennaltaehkäisykyvystä ja puolustuksen suorituskyvystä muodostuvat useasta eri tekijästä. Sotilaallisessa arviossa tarkastellaan sotilaallisten suorituskykyjen kokonaisuutta, jossa kriteereinä ovat ensisijaisesti puolustusjärjestelmän toimintaan osoitetut resurssit ja kehittämistä koskevat ratkaisut. Lisäksi puolustuskykyä arvioidaan operatiivisessa toiminnassa ja kansainvälisissä harjoituksissa osoitetun suorituskyvyn perusteella. Turvaamalla riittävä lakisääteisten tehtävien täyttämiseen vaadittava alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja torjunnankyky, ylläpidetään ja osoitetaan uskottavuutta ja tuetaan puolustuksen ennaltaehkäisykykyä.

Muiden viranomaisten tukeminen on puolustusvoimien lakisääteinen tehtävä, jota kehitetään edelleen. Tavoitteena on tukea yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta maanpuolustuksen suorituskyvyillä eri viranomaisten voimavaroja yhteisesti ja joustavasti hyödyntäen. Syvässä rauhan tilassa vuositasolla tämä tarkoittaa muun muassa noin 500 erilaista yhteiskunnan tukemiseen osoitettua virka-aputehtävää.

Kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta on osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Puolustusvoimat toteuttaa kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioita tasavallan presidentin, hallituksen ja eduskunnan päätösten mukaisesti. Tulevaisuudessa kriisit ja konfliktit ovat yhä moniulotteisempia.

Tästä tuoreimpana esimerkkinä on Suomen osallistuminen Irakin koulutusoperaatioon 50 sotilaan vahvuisella joukolla. Puolustusvoimilta edellytetäänkin tulevaisuudessa kykyä osallistua tarvittaessa entistä vaativampiin kriisinhallintatehtäviin. Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta nämä vaativat kriisinhallintatehtävät edellyttävät koko yhteiskunnan yhteistä ponnistusta onnistuakseen. Eri turvallisuusviranomaisilla ja valtionhallinnon toimijoilla on oltava selkeä kuva kriisinhallintatehtävän mahdollisista vaikutuksista kotimaahamme.

Voidaankin oikeutetusti todeta että sodankäynnin keinovalikoima laajentuu ja käyttömahdollisuudet monipuolistuvat. Sodankäynnin vaikutukset kohdistuvat koko yhteiskuntaan, ei pelkästään asevoimiin. Puolustusvoimien tuleekin kyetä vastaamaan sekä konventionaalisiin sotilaallisiin että laaja-alaisempiin uhkiin.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti ja sen velvoittamia puolustusvoimat on nyt ja tulevaisuudessa hereillä, valmiina ja torjuntakykyisinä.

Pääesikunnan päällikkö

Vara-amiraali Juha Rannikko