Rakennusten on kestettävä sortumatta – hallinnon sekä kiinteistö- ja rakennusalan yhteistoiminnan paikka

Arjen elämässä on viime vuosina kohdattu yhä enemmän erilaisia häiriötilanteita, joissa vaaditaan paitsi hallinnon myös eri toimialojen yhteistyötä. Ympäristövahinkojen osalta yhteistoiminnan testipaikka ovat viime vuosina olleet erilaiset rakennussortumat.

Vuosi 2003 oli rakennusturvallisuuden kannalta musta vuosi. Suuronnettomuuden vaara­tilanteiksikin luokiteltuja onnettomuuksia oli useita. Laajarunkoisessa liikuntahallissa katto­rakenne oli romahtaa Mustasaaressa tammikuussa. Helmikuussa sortui Jyväskylässä Messu­hallin katto laajalta alueelta messujen välipäivänä. Kylpylän sisäkatto romahti Kuopiossa . Altaalle tulossa ollut suurempi ryhmä ei onneksi ollut vielä ehtinyt tilaan.

Tapahtumat olivat dramaattisia paitsi rakennuksille olleille ihmisille niin myös kiinteistö- ja rakennusalalle sekä hallinnossa rakennusturvallisuutta hoitaville viranomaisille. Tällaista ei voi sattua Suomessa. Näin ajateltiin. Kyseiset sortumat olivat kuitenkin vasta alkua.

Oikeusministeriön alaisuudessa toimivan onnettomuustutkinnan tutkittavaksi on lähes vuosittain tullut uusia sortumia. Tutkimusten perusteella onnettomuustutkintakeskus on antanut suosituksia tähän vuoteen mennessä yhteensä 80 kappaletta.

Onnettomuuksissa on usein käynyt niin sanotusti hyvä onni. Ei kuitenkaan aina. Huoltamotyömaalla rakennustöissä ollut henkilö kuoli rakennuksen välipohjan sorruttua hänen päälleen. Laukaalla vuonna 2013 sortui maneesi. Sortumassa kuoli nuori ratsastaja. Viimeinen tapahtuma käynnisti parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevan laajarunkoisten hallien tarkastusmenettelyä koskevan lakiesityksen valmistelun. Esityksen piiriin kuuluu yli 10000 suuren hallirakennuksen tarkastaminen sortumavaaran poissulkemiseksi.

Sortumiin ei ole yli kymmenessä vuodessa löytynyt yhtä yhteistä nimittäjää. Sen sijaan puutteita on löytynyt lähes koko rakentamisen ketjusta sekä ylläpidosta. Esimerkiksi lumikuormat eivät ole yhdessäkään tapauksessa ylittyneet. Lumitaakka on sen sijaan tuonut rakentamisessa tai ylläpidossa tapahtuneet virheet ja laiminlyönnit esiin.

Parannuksia lähdettiin hakemaan yhdessä koko toimialan kanssa ja ala on asiassa ollut vahvasti sitoutunut. Vuonna 2003 alan keskeiset toimijat perustivat rakenteellisen turvallisuuden johtoryhmän. Ryhmä toimii edelleen aktiivisesti. Parhaillaan se valmistelee ohjetta hallirakennusten tarkastusmenettelystä. Ryhmään osallistuvat myös kuntaliitto ja ympäristöministeriö.

Hallien rakentamista ohjataan usean ministeriön voimin. Rakentamisen yleisestä ohjauksesta vastaa ympäristöministeriö. Tämän lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksessa n liikuntarakentaminen. Maa- ja metsätalousministeriölle puolestaan kuuluvat eläinsuojien rakentamisasiat. Kuntaliitto on tärkeä yhteistyökumppani, joka toiminut mm. tietojen välittäjinä riskirakennuksista.

Tuloksena tästä eri tahojen yhteistyöstä on saatu aikaan rakennusturvallisuusohjelma, joka on toiminut verkostona yli kymmenen vuotta. Tänä aikana on uusittu mm. kantavien rakenteiden määräykset, Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä lumikuormavaroitusjärjestelmä, laadittu käytännön tarpeisiin suunnittelu-, huolto- ja tarkastusohjeita, saatu aikaan erityismenettely kaikkien uusien rakennusten laadun varmistuksen tarpeisiin, käyty läpi alan toimesta tuhansia rakennuksia sekä kehitetty rakennusvirhepankki opiksi tuleville rakentajille. Viestinnällä on ollut oma keskeinen roolinsa.

Tarina rakennusten turvallisuuden varmistamisesta on ollut pitkä eikä varmaan vielä lopussa. Selkeä havainto on kuitenkin se, että suomalaisessa toimijakentässä ja eri hallinnonaloilla voidaan onnistuneesti kehittää toimintamuotoja kokonaisturvallisuuden kannalta keskeisissä asioissa. Toimivilla verkostoilla voimme vastata erilaisiin häiriötilanteisiin yhteiskunnan eri osa-alueiden resursseja tehokkaastikin hyödyntäen.

Hannele Pokka
Kansliapäällikkö
Ympäristöministeriö