Kyläkyberpoliisi, kiitos

Poliisi sai viime vuonna yli miljoona hälytystehtävää. Rikoksia ilmoitettiin yli 800 000 ja lupia myönnettiin lähes 1,4 miljoonaa.

Tehtäväkenttä on laaja. Yhtäältä on oltava lähellä ihmisiä arjessa ja toisaalta torjuttava uusia, rajat ylittäviä globaaleja uhkia tai varauduttava erittäin vaativiin, normaali- ja poikkeusolojen häiriötilanteisiin.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että poliisilta jää jo nyt hoitamatta liikaa kiireettömiä hälytystehtäviä. Pieniä omaisuusrikoksia lähinnä vain kirjataan, ja yleisvalvonta on vähentynyt.

Kansalaiset kaipaavat poliisia niin kylille, kyberiin kuin kriiseihinkin. Samalla kun luodaan uutta, tulisi pitää kiinni riittävästi vanhasta. Tehtävä on lähes mahdoton, mutta silti yritämme.

Tänä vuonna muutama tavoite on ylitse muiden. Toimintavalmius kiireellisissä tehtävissä ei saa laskea. Väkivaltarikollisuutta on torjuttava. Liikennettä valvotaan yhtä paljon kuin aiemmin. Harmaa talous, järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismiuhka torjutaan. Lähipoliisityötä ja rikostorjuntaa tietoverkoissa lisätään.

Selviämme näistä tehtävistä tänä vuonna. Ensi vuoden jälkeen tilanne on huomattavasti sumuisempi. Jos nykyiset kehysleikkaukset toteutuvat, niin poliisien määrä laskee useilla sadoilla. Muissa pohjoismaissa trendi on ollut ja on edelleenkin täysin päinvastainen. Herää kysymys, elämmekö eri todellisuudessa vai olemmeko vain valmiita ottamaan suuremman riskin. Jos asukaslukujen perusteella verrataan, meillä pitäisi olla useita tuhansia poliiseja lisää.

En puhu nyt vain poliisin puolesta, sillä turvallisuus ei voi olla nollasummapeliä. Olemme joutuneet todistamaan Euroopassa uusia, yllättäviä ja ikäviä ilmiöitä. Niiden ymmärtäminen ja torjuminen edellyttää yhä syvällisempää yhteistyötä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välillä.

Monissa asioissa, kuten kyberturvallisuudessa, tuota rajaa ei asiallisesti edes enää ole. Ainakin alkuvaiheessa on usein mahdotonta myöskään sanoa, kuuluuko toiminta rikostorjunnan vai sotilaallisen toiminnan piiriin. Jo pelkästään tästä näkökulmasta on näiden, niin sanottujen kovan turvallisuuden vastuuviranomaisten yhteistyö säädeltävä selkeäksi ja toimivaksi.

Vaikka Suomi on kokonaisturvallisuuden suurvalta, niin meillä on edelleen selkeä tarve kehittää yhteistyötä eri viranomaisten ja yhteisöjen välillä. Tarvitsemme muun muassa yhteistä tilannekuvaa ja yhteisiä suorituskykyjä. Tarvitsemme eriytymisen sijaan integroitumista. Turvaamme Suomea ja suomalaisia, emme virastoja.

Sisäministeriö ja oikeusministeriö ovat asettaneet parlamentaarisen työryhmän, jonka tehtävänä on tuottaa eduskunnalle tietoa sisäisen turvallisuuden sekä oikeudenhoidon resurssitarpeista ainakin seuraavan hallituskauden ajaksi. Työn on määrä valmistua helmikuun loppuun mennessä.

Poliisin näkökulmasta tämän työryhmän on onnistuttava työssään ja pystyttävä esittämään ratkaisuja, joilla tilanne ei ainakaan huonone. Kevään vaalien jälkeinen hallitus ja eduskunta ovat todellisten haasteiden paineessa.

Olen kuitenkin optimisti. Luotan, että tulevat päättäjät luopuvat juustohöylästä ja asettavat poliisin vastuulla olevan kovan sisäisen turvallisuuden selkeäksi perusoikeudeksi kaikille kansalaisille.

Samalla poliisilta pitäisi purkaa vähempiarvoisia tehtäviä ja turhia normeja. Päihtyneiden säilytykset, vankikuljetukset, päivystykset oikeussaleissa – jos ei ole selkeää uhkaa – löytötavarat, pienet peltikolarit, osa liikennesakoista ja puistojen valvonta voidaan hyvin antaa muille toimijoille.

Poliisi on viimeisen kuuden vuoden aikana uudistanut kolmesti organisaatiotaan. Hallintoa on tehostettu ja virtaviivaistettu. Sieltä ei ole enää löydettävissä merkittäviä säästöjä.

Seuraavaksi uudistamme toiminnallisen strategiamme. Sen kulmakivinä ovat turvallisuuden varmistaminen, rikollisuuden torjuminen ennakolta, palvelujen tehokas tuottaminen sekä luottamuksen ylläpitäminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

Toimenpiteitä on useita, kumppanuuksista kyberiin ja kokonaisarkkitehtuurista kansainvälistymiseen.

Suomalaisen poliisin ja sen kykyyn selviytyä tehtävistään voi edelleen luottaa. Tilastojen perusteella se on nimittäin Euroopan tehokkain. Suomessa on yksi poliisi yli 730 asukasta kohden, kun Euroopassa keskiarvo on 400.

Mikko Paatero
poliisiylijohtaja