Turvallisuusosaaminen tuottaa kriisinsietokykyä

Suomalaisilta löytyy turvallisuusosaamista. Yksilöillä ja järjestöillä, viranomaisista puhumattakaan, on huima määrä osaamista, joiden avulla pääsemme yli koronakriisistä. Olennainen osa henkistä kriisinsietokykyä on turvallisuuden tunne, jota tukevat niin yksilön omat taidot kuin mahdollisuus näiden taitojen käyttöön yhteisen hyvän eduksi.

Suomen kokonaisturvallisuusjärjestelmä on huoltovarmuuden ohella pohjoismaisen yhteiskuntamallin voimannäyte. Kummassakin ovat mukana niin valtion instituutiot, yritykset kuin järjestötkin. Monille järjestöissä toimiville yksilöille yhteinen ominaisuus on vahva tahtotila ja myös kyky toimia yhteisen hyvän eduksi.

Koulutuksella ja harjoittelulla osaamista, tietoa ja taitoja

Suomalaisten korkea turvallisuusosaaminen tuottaa resilienssiä eli kykyä ottaa vastaan ja selviytyä kriisistä. Nyt koronakriisin aikana on puhuttu paljon myös suomalaisesta sisusta, joka ei itseasiassa ole kovin kaukana muodikkaasta resilienssi-termistä. Kumpaa termiä sitten halutaankaan käyttää, uskon sitä edelleen meiltä suomalaisilta löytyvän.

Turvallisuudella tarkoitetaan usein erilaisten riskien ja uhkien poissaoloa, mutta olennainen osa sitä on myös yksilön luottamus omaan, yhteisön sekä yhteiskunnan kykyyn suojautua uhkia vastaan. Monet suomalaiset järjestöt kouluttavat, harjoittelevat ja ylläpitävät niin yhteisöjen kuin yksilöiden turvallisuusosaamista. Tämä kaikki on omiaan vahvistamaan kykyämme selviytyä ja sopeutua ennakoimattomiin ja yllättäviin muutostilanteisiin. Osaaminen lisää luottamusta omiin kykyihin, joka on olennainen osa turvallisuutta.

Suomalainen luottaa itseensä turvallisuuden tekijänä

Kansalaisturvallisuuden tilaa käsittelevän Turvassa 2019 -tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista arvioi oman turvallisuutensa hyväksi, koki saavansa tarvittaessa apua ja piti Suomea turvallisena maana. Arjen turvallisuudessa kaikista tärkeimmäksi turvallisuuden tunnetta lisääväksi tahoksi koettiin pelastuslaitos, mutta lähes yhtä tärkeäksi tahoksi koettiin ”jokainen ihminen itse”. Kyselyn tulos osoittaa, että yksilön luottamuksella omiin kykyihinsä on turvallisuuden tuottamisessa erittäin merkittävä rooli. Yhdistettynä suomalaisten korkeaan haluun auttaa, luottamus on varmasti perusteltua. Tämä on syytä ottaa huomioon koko yhteiskunnassa; ajatus siitä, että turvallisuudesta huolehtiminen ”on jonkun muun asia”, ei ole kestävä.

Järjestöjen rooli

Suomessa on lukuisia järjestöjä, jotka tuottavat turvallisuutta. Järjestöissä toimivien vapaaehtoisten rooli kriisitilanteessa on olla viranomaisen tukena siellä missä tarvitaan ja huolehtia myös siitä, että järjestöjen työpanos voidaan kohdistaa sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Yksi järjestöjen tehtävistä on omalta osaltaan huolehtia siitä, että suomalaiset saavat oikeaa ja luotettavaa tietoa vallitsevasta tilanteesta. Jotta tämä olisi mahdollista, on järjestöjen välisen yhteistyön rakenteet ja roolit sovittava jo ennen kriisitilannetta. Myös järjestöjen suorituskykyjen on oltava tiedossa. Turvallisuuskomitean ajatus ottaa järjestökenttä mukaan kokonaisturvallisuutta edistävään työhön on tärkeää. Koronakriisi antaa meille mahdollisuuden tehdä havaintoja myös näistä asioista.

Vaikka suomalaisten usko omaan turvallisuuteensa on ainakin ennen koronakriisiä ollut korkealla, kevään poikkeusolot ovat osoittaneet, että ennustaminen on mahdotonta. On selvää, ettemme pysty ennakoimaan kaikkea, mitä eteen tulee. Turvassa 2019 -tutkimuksen mukaan vain 12% suomalaisista piti vakavaa pandemiaa erittäin todennäköisenä tai melko todennäköisenä uhkana Suomessa. On siis perusteltua kysyä, perustuuko turvallisuuden tunteemme liian ruusuiseen kuvaan. Ovatko suomalaisten uhkakuvat tai niiden puute realistisia? Niin tai näin, koronakriisi muuttaa suomalaisten käsitystä erilaisten riskien todennäköisyyksistä merkittävästi ja samalla vaikuttaa turvallisuuden tunteeseemme. Jotta resilienssimme pysyisi korkealla, tulisi näihin muutoksiin vastata lisäämällä suomalaisten osaamista ja henkilökohtaista kykyä toimia oikein erilaisissa kriisitilanteissa.

Varautumista, koulutusta ja harjoittelua tulee siis jatkaa kansalaisten keskuudessa. Luottamusta yhteiskunnan turvallisuuteen ja henkistä kriisinkestävyyttä rakennetaan osaamisella ja oikealla tiedolla. Tässä työssä järjestöillä on tärkeä rooli ja myös näytön paikka.

Mika Hannula
Turvallisuuskomitean järjestöedustaja
Puheenjohtaja, Maanpuolustuskoulutusyhdistys

Lähde: Laurikainen, Heikki ja Maija Nikander. Turvassa 2019. Kansalaisturvallisuus Suomessa. SPEK tutkii 20.

https://issuu.com/spek_ry/docs/spek_tutkii_20